sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Pumpulissa

Olen ihmeellisen luottavainen. Niin onnellinen, että joka kerta, kun pysähdyn asiaa ajattelemaan, sydän kuplii silkasta riemusta.

Olen turvassa. Siitä luottamukseni varmasti kumpuaa. Lapsettomuuspolullani takanani on vain jäytävän pitkää odottamista ja siihen liittyviä pettymyksiä. Koskaan en ole ollut ensin raskaana ja sitten menettänyt. Niin kauan kuin vaan saan elää tätä turvallista elämää, tunnen olevani suojassa. Ja juuri nyt olen siellä. Pumpulihötön ympäröimänä. Ja minä haluan painautua sitä pumpulia vasten. Minä painaudun.

En kiirehdi kohti tulevaa ultraa. En ainakaan vielä. Menneet vuodet ovat pakottaneet minut analysoimaan itseni puhki, raapimaan kynnenaluset verestäen piilotettuja voimavaroja mieleni kätköistä. Että jaksan vielä yhden takaiskun ja vielä seuraavankin. Nyt tuo sisimpäni perkaaminen osoittaa, miksi kaikki on ollut sen tuskassa rypemisen arvoista. Tiedän, missä ovat ne pisteet sydämessäni, joiden avulla malttaa ja luottaa tulevaan. Tiedän täsmälleen, mikä on tällä hetkellä tärkein minusta itsestäni kumpuava voimavara. Siihen minä luotan ja nojaan ja jaksan odottaa.

Ja ulkopuolelta tuleva voima on aivan oma tarinansa. Se, miten moni ihminen, niin läheinen kuin kaukainenkin iloitsee puolestani. Minä olen tässä, vuosien tuskan ja epätoivon jälkeen raskaana. Kertaakaan näiden vuosien aikana en pystynyt aavistamaan sitä, mitä on, kun onni jakaantuu ja samalla kasvaa. Niin moni iloitsee kanssani. Niin monenkertaiseksi tämä oma onneni on eteenpäin vyöryessään muuttunut.

Onnenkyynel, joka karkaa läheisen poskelle. Siinä kiteytyy kaikki se, mitä varten olen jaksanut yrittää. Ja nyt olen tässä näin, juuri nyt. Tässä on hyvä olla.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, kertakaikkiaan! :)

liina kirjoitti...

<3

Pyykkivuoren Prinsessa kirjoitti...

<3 <3 <3

Anonyymi kirjoitti...

<3

Tuli vaan tuo mieleen, näkyy tulleen muillakin. :)

Riitta

Jadekivi kirjoitti...

Mullakin on ollut alusta asti jotenkin todella luottavainen ja rauhallinen olo. Ja vaikka välillä toki huoli yritti nousta pintaan, mä viskasin sen täysiä jonnekin piiloon, koska tahdoin ja tahdon edelleen nauttia joka hetkestä.

Tätä raskautta tuli odotettua niin pitkään, etten anna minkään pilata sitä. Keskenmenonkin kokeneena olen onnistunut mielestäni todella hyvin siinä, etten anna mielelleni valtaa pelotella itseäni enää. Murehtimalla en olisi voittanut mitään.

Nauti, iloitse, ihmettele! Mitä todennäköisimmin kaikki päättyy hyvin kuin huonosti <3

Anonyymi kirjoitti...

<3

Ulla kirjoitti...

<3 :')

Anonyymi kirjoitti...

Mulla oli alusta asti luottavainen ja hyvä olo. (vuosien lapsettomuustausta ja ensimmäistä kertaa olin raskaana) ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Syntyi terve lapsi.
Luota Ainu tuohon vaistoosi että kaikki on hyvin,se on äidinvaisto ja on varmasti oikeassa. <3

-se 2,5kk vanhan IVF vauvan äiti :)

Maria kirjoitti...

<3

Anonyymi kirjoitti...

VOI ONNEA!!!!!!!! <3 <3 Täälläkin itketään ilosta ja onnesta teidän puolesta :,),,,,,,,,,,, Koko sydämestäni toivon että kaikki menee hyvin!!!! <3 <3

Anonyymi kirjoitti...

Onni. <3

Rowan kirjoitti...

Liikutuksen ja onnen kyyneliä täällä Ainu sinun puolestasi! Anteeksi kun tulen toivottamaan onnea vasta nyt, mutta vasta sain lukea ihanat uutiset, kun pitkästä aikaa kurkistelin ja kirjoittelin näitä aiheita.

Olen todella iloinen puolestasi, vilpittömästi <3

Tiki kirjoitti...

Paljon onnea Ainu!!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavaa <3

Ainu kirjoitti...

Kiitos taas. <3 Kyllä mä tästä nyt nautin. Ihan kokonaan. Niin monta vuotta olen odottanut, että nyt kellun onnessa. Ällöttävän imelässä onnessa. :)