maanantai 29. huhtikuuta 2013

Perillä

Liikutun välittömästi, kun ajattelen häntä. Hän on saapunut luoksemme vihdoin niin pitkän matkan takaa. Onko hän väsynyt? Tunteeko hän matkan itsessään? Vai unohtaako, onko jo unohtanut? Onko hän heti niin kuin muutkin?

Entä jos toivon häneltä liikaa? Kasaan vuosien odotukset häneen? Rakennan surusta ja kaipauksesta mielikuvan jostain, jota hän ei koskaan ole ollutkaan, ei tule ikinä olemaankaan? Ei hänen tarvitse täyttää minun toiveitani, olla minun mielikuvitukseni tuote. Hän on mitä on, huolimatta siitä, että häntä on odotettu niin kauan. Huolimatta siitä, että rakastin häntä niin paljon jo silloin, kun hän oli vain pelkkä haave ihoani vasten.

Osaanko olla äiti juuri hänelle? Osaanko olla äiti? Onko sieluuni jäänyt niin suuri kuoppa kaikesta kivusta ja ikävästä, että sen korjaaminen vie liikaa voimaa? Yritänkö paikata sen kuopan hänellä? Yritänkö lääkitä hänellä itseäni, vaikka hän ei ole minulle velkaa mitään?

Entä jos hän ei tullut yksin? Entä jos he tulivatkin käsi kädessä? Ehkä siksi matka oli niin pitkä? He kannattelivat toinen toistansa, matkalla luoksemme. Siksi se kesti niin kauan. Täytyi odottaa, että toinenkin oli valmis.

Vielä neljä päivää. Sitten tiedän. Tiedän, missä hän on. Tiedän, onko heitä sittenkin kaksi. Kyllä minä jaksan odottaa. Ei ole kiire, ei mihinkään. Minä tunnen, miten kipu ja ikävä hälvenevät pois. Minä tunnen, mitä on päästää niistä irti. Minä tunnen, että olen vihdoin perillä.

17 kommenttia:

SS kirjoitti...

<3 uskon, että osaat olla paras ja sopivin äiti juuri hänelle / heille.

Sydänjää kirjoitti...

Minulla oli samanlaisia ajatuskia ja tiedätkö mitä? Vauvan synnyttyä paranin. Pitkä tie on saanut arvostamaan enemmän jokaista hetkeä lapseni kanssa.

Sinusta tulee varmasti ihan hyvä äiti :)

Johanna kirjoitti...

Voi miten kauniisti kirjoitettu <3

Anonyymi kirjoitti...

On mukavaa lukea kirjoituksiasi. Tarkastelet omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi niin monista näkökulmista. Elämä ei ole mustavalkoista, ainakaan pohdiskeleville persoonille :)
Kaikki eivät välty kuopilta ja ikävä kyllä joutuvat jatkamaan elämäänsä tietäen, ettei matkanteko ole aina tasaista. (Olisipa ihanaa olla autuaan tietämätön!) Mutta uskon, että ilo ja onnikin sen jälkeen vain syvenee. Toivon sinulle auringonkeltaista kevään jatkoa, ja paljon onnea! T. Kevätpörriäinen

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ainu, ja tsemppiä! Ehkä vähän hassua, mutta haluaisin antaa biisivinkin :) Dixie chicksin Landslide -video on koskettava, jokainen voi tulkita tavallaan. - Anonyymi-

Anonyymi kirjoitti...

Ainu olet ihana <3

ulmai kirjoitti...

oih <3 :)

Ina kirjoitti...

Kaunista. Kärsivällisesti olet kyllä jaksanut odottaa.
Minun pieni viihtyy sylissä vielä isompanakin. Kipuilin vuosia tyhjää syliä, ja kun se vihdoin täyttyi, siihen saapui hän, joka täytti sen niin täydellisesti. Nauttii sylittelystä yhtä paljon, mikä onni.

Blueberry kirjoitti...

Olet varmasti hänelle tai heille juuri se oikea, ikioma äiti. Se jonka he tunnistavat hajusta ja liikkeiden hiljaisista äänistä : )

Voi, odotan niin kovasti teidän uutisia!!

Meri Maria kirjoitti...

Ihanasti kirjoitat. Tuohan se on, miten antaa lapsen olla vapaa, se kahlil Gibranin runon lapsi. Mahdollisimman vapaa. Niin usein olen miettinyt samaa - osaisinko, uskaltaisinko. Ja nyt olen tilanteessa, jossa pohdin, osaanko antaa edes koiranpennulle sen vapauden, jonka se tarvitsee ja ansaitsee. :)

Olen edelleen varma että saatte kaksoset. Kerrothan sitten. :)

Maria kirjoitti...

Ihanasti jälleen kirjoitettu :) Ja oon ihan varma että sinusta tulee paras mahdollinen äiti hänelle/heille :) <3

Yoslene kirjoitti...

Voi Ainu. <3 Kyllä sinä osaat olla hänelle tai heille paras äiti. Ja olisipa se melkoinen ihanuus,jos heitä olisikin matkassa kaksin kappalein. <3

Anonyymi kirjoitti...

Niin ihanaa Ainu! Täällä liikuttuneena luen ajatuksiasi! /Ulriikka

Anonyymi kirjoitti...

Ivf-kaksosten äiti kävi kurkistamassa...

sesilia kirjoitti...

Näin unta aiemmin että olit raskaana ja kirjotit siitä täällä blogissasi, kommentoinkin tosta unesta mutta vasta sen jälkeen kun kerroit todella olevasi raskaana :)
Joten kaipa se on tämä viime yön unikin jaettava, näin unta että olit kirjoittanut että siellähän majailee kaksi vauvaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin anonyymi jäänyt jotenkin ihan koukkuun ja vartoaa uutisia.. Mä olen myös jostain syystä ihan varma, että teitä on kohdannut tuplaonni. <3

Ainu kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta kaikille! :)