torstai 25. huhtikuuta 2013

Tässä olen

Hämmentää. En ole oikein tiennyt, mitä tänne kirjoittaisin, mistä kertoisin. Minua ei huvita jakaa kellekään yksityiskohtia siitä, mihin kohtaan kropassani raskaus tarkalleen sattuu. Mutta ehkä siitä haluan kertoa, miten kipu ei ole ikinä ennen tuntunut näin mukavalta.

Ei se anna hetkeksikään unohtaa. Vihlonta, jomotus ja kuvotus saavat minut tuntemaan itseni aivan uudella tavalla. Hoitojen aikaan lääkityksen aikaansaama turvotus oli tuskaista. Nyt olen aivan yhtä turvonnut, mutta se on ainoastaan ihanaa.

Olen saanut lahjaksi muutaman äitiysvaatteen. Tänään ostin kirpputorilta vielä kahdet housut, sillä omat vaatteet kinnaavat ikävästi vyötäröltä. Housuja hyllystä penkoessani minusta tuntui siltä, että olen jotenkin väärin perustein liikkeellä. Hiippailin kuin varas, pälyilin ympärilleni. Huomaako joku? Katsooko pahasti? Näytänkö edelleen siltä, että tänne en kuulu? Kuulunko edes? Kuvittelenko vain kaiken? En meinannut uskaltaa kysyä ääneen, missä voisin housuja sovittaa. Sanat tahtoivat juuttua kurkkuun. Niitä ei ole aiemmin edes ollut minun maailmassani. En voi uskoa, että se olen minä.

Mutta se olen. Tässä olen minä. Rinnat turvonneina, olo kuin krapulaisella. Koko ajan niin väsyneenä, että silmät ei meinaa pysyä auki. Säntäämässä vessaan, kun kuvotus varoittamatta iskee kesken työaamun. Kaivelemassa sadatta kertaa kyynelsilmin laboratoriosta saatua paperia ulos ryppyisestä kirjekuoresta. Sitä paperia, joka aukottomasti kertoo, että minä olen nyt raskaana.

Tässä olen minä. Jalat muutaman sentin irti maasta. Niin onnellisena, etten ole tällaista tuntenut koskaan.

14 kommenttia:

Aihio kirjoitti...

Kamalan ihanaa <3 oon niin onnellinen sun puolesta <3

Anonyymi kirjoitti...

Olen iloinen puolestasi. Tulin lukemaan kuulumisiasi, kun pahoitin tänään mieleni erään ihmisen kommenteista. Hän ei tietenkään voinut tietää lapsettomuudestani ja sen syistä, enkä halunnut ryhtyä hänelle syitä selvittelemään. Kun tulin kotiin niin itkin.

Kaipaava kirjoitti...

<3
Aika pitkään oli itsellänikin epätodellinen olo esimerkiksi neuvolassa, koko ajan pälyilin ympärilleni että ei kai kukaan ajattele etten kuulu sinne.

ulmai kirjoitti...

Mä en tiennyt, että jonkun tuntemattoman ihmisen puolesta voisi olla näin onnellinen! Siitä asti kun löysin blogisi, olen toivonut. Ja nyt, tässä sitä ollaan (tai sinä olet!). <3 :)

tyttöankka kirjoitti...

Olen kovasti onnellinen sinun puolesta Ainu!

<3

Anonyymi kirjoitti...

Huraa!! Ihan paras uutinen pitkään aikaan!

En osaa selittääkään miten onnellinen olen teidän puolestanne. Vaikka ventovieraita ollaankin. Täällä ollaan oltu hengessä mukana.

-s-

Blueberry kirjoitti...

Niin onnellinen ja iloinen puolestanne : )

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa, sitä se juuri on! Paljon onnea vielä! :) Aina, kun soitan neuvolaan, ajattelen tahtomattani, ei minun tänne pitäisi soittaa ja ultra-ajat postin tuomana tuntui kuin väärälle ihmiselle osoitetulta ihmeeltä.

Nauti odotuksesta! Ja olet tulevaisuudessa varmasti sellainen kätilö, jonka toivoisin saavani lokakuun alussa synnytyssaliin. ;)

-Kanerva

Anonyymi kirjoitti...

<3

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta!
Tuosta olotilasta minäkin haaveilen.

Toukokuun lopussa ekaan viralliseen hoitoon monien vuosien jälkeen. Toivon kovasti, että meilläkin onnistaisi, jos ei nyt ensimäisella niin sitten jollakin seuraavalla edes <3.

Nauti, olen iloinen sinun puolestasi.

t. Peata

Anonyymi kirjoitti...

Ai-van i-ha-naa! <3

Paula kirjoitti...

Upeaa lukea odotuksen ilostasi!

Olen lueskellut blogiasi pidempään ja toivonut, että saisitte pienen elämäänne. Harvoin tuntemattoman ilosta on niin iloinen kuin lukiessani hyvät uutiset täältä. Uskon, että tulet olemaan mahtava äiti!

Täytyy vielä todeta, että kirjoitat todella hyvin, joten blogiasi on ilo lukea.

Anonyymi kirjoitti...

Näin tämän täytyikin mennä. Minä uskoin koko ajan tähän käänteeseen sinun tarinassasi. Muistan tuon että itsekin hiivin syksyllä äitiysvaateosastolle ihan kuin olisin varastamassa pöksyjä! Nyt maha on niin valtava, että se ei jää huomaamatta keneltäkään. Tämäkin on ihanaa kaikessa kamaluudessaan. Olen niin iloinen puolestasi, että sydän jätti pari lyöntiä väliin kun luin täältä, että sinä olet raskaana.

Sinusta tulee loistava äiti.

-e-
jokapäivä, jokaikinen yö

Ainu kirjoitti...

Kiitos vain taas näistä kaikille. Oman onnen hehkuttaminen tuntuu hieman omituiselta, niin paljon oon vain purkanut kipeää sydäntä tänne. Mutta enpä sitä halua peitelläkään. Olen onnellinen.