sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sukat

Onnentunne on uskomaton.

Lähdin vaatekauppaan, vauvanvaateosastolle. Vihdoin uskalsin koskettaa. Ojensin käteni kohti valkoisia sukkia. Niin pieniä ja silti ne kestivät kosketukseni. Ja minä kestin koskettaa niitä. Ennen se repi minut rikki ja haavani auki. Nyt se sai nousemaan lentoon. Rakentamaan pilviin linnan ja haaveisiin majan. Ajattelemaan tulevaisuutta pieninä välähdyksinä. Sellaisina välähdyksinä kuin tieto siitä, että meidän vauva tarvitsee sukat. Jonain päivänä meillä on vauva ja se tarvitsee sukat. Pienet sukat.

Meille tulee vauva. Olen raskaana. Minusta tulee äiti. Kuiskin noita lauseita ääneen. Ne tuntuvat niin pehmeiltä kielen päällä. Saavat minut hymyilemään, sulamaan nauruun. Raskaana.

Enkä halua pelätä. Tämä hetki on nyt juuri tässä ja haluan nauttia siitä. Tästä hetkestä ja tätä seuraavasta. Näistä jokaisesta. Niin kauan olen odottanut, että nyt pidän näistä kiinni. Hetkistä, jolloin muistan salaisuuden.

Minä olen raskaana.

Vauvanvaateosastolla katselin pieniä pupusukkia ja annoin kyyneleiden valua. Vihdoin tämä on totta. Jätin sukat kauppaan, mutta jonain päivänä vielä. Jonain päivänä minulla on vauva. Silloin minun vauvani tarvitsee sukat.

Silloin minä olen äiti.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu <3 Olen niin onnellinen puolestasi...vaikka en sinua tunnekaan :)

Äitimyös

vilpo kirjoitti...

Olen tosi iloinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan! Paljon onnea sinulle sille matkalle, joka nyt on alkanut. Minulla on IVF edessä, ja tuntuu ihanalta lukea onnistuneita kokemuksia IVF:stä / PAS:ista.

Anonyymi kirjoitti...

Oi Ainu,kirjoitat niin ihanasti. <3 Tulee kyyneleet silmiin kun olen käynyt itse nuo samat tunteet läpi,ennenkuin minusta tuli monen vuoden odotuksen jälkeen äiti. Toivottavasti et koskaan lopeta kirjoittamista.Et silloinkaan kun vauva/vauvasi ovat syntyneet. <3 Halauksin,IVF vauvan äiti. :)

Blueberry kirjoitti...

Ihana heti pienien valkoisten sukkien kanssa. Olen niin mukana, onnellinen puolestanne : )

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat pienet sukat, siellä ne sinua odottavat.. olen niin monesti viikonlopun aikana sinua miettinyt, miltä se kaikki mahtaa tuntua, Ihanalta tietysti ja varmasti niin epäuskottavalta... Nyt se on totta, sinusta tulee äiti! Mukavia viikonjatkoja! /Ulriikka

Lumi kirjoitti...

Ajatella, miten paljon vielä viikko sitten pelkäsit. Pelkäsit sitä, ettei ehkä koskaan. Kukaan ei voinut luvata sinulle, että vielä joskus koittaa sinun vuorosi. Ja sitten yksi testi muuttaa kaiken, hetkessä. Toivon sinulle onnea matkaan ja toivottavasti tämä raskausaika vie osan siitä kaikesta surusta, jota olet vuosien varrella joutunut kokemaan.

Heidi Pii kirjoitti...

Hrrr, aina menee vilunväreet, kun näitä onnenuutisia täältä luen (samoja tekstejä jo monetta kertaa). Mieletöntä eläytyä täällä epätodellisessa maailmassa näin todellisiin tunteisiin!

Mielettömästi onnea!

Myytti kirjoitti...

Eikö Ainu elämä olekin jotain käsittämättömän ihmeellistä! Ja sinulla on taito pukea nämä ihmeet sanoiksi. Kertakaikkiaan! Minäkin toivon, että jatkat kirjoittamista, sillä tekstisi ovat kuin pieniä novelleja, jotka värittävä arkea. Onnea odotukseen! =) Ihanaa kun uskallat suhtautua raskauteen noin positiivisesti, etkä maalaile mitään uhkakuvia. Siihen en itse ole useinkaan psytynyt... Jokos on varhaisultra varattuna?

Anonyymi kirjoitti...

tuhannesti onnea teille! tippa tuli silmään täälläkin. meillä nyt 6kk vanha vauva, jota saimme odotella kauan, clomifenin avulla sitten sai lopulta alkunsa. en tule koskan unohtamaan sitä onnentunnetta, kun lääkäri varhaisultrassa sanoi: "siinä se pieni sydän sykkii" :) <3 nauttikaa odotusajasta!

miraana kirjoitti...

:)

En nyt osaa kommentoida mitään järkevää sen enempää, mutta pakko vain nyt sanoa, että blogisi kirjoitukset ovat aina niin loistavia. Hurjasti onnea raskaudesta; aika menee nopeammin kuin uskoisikaan ja pian todella olet äiti. Ja saat ostella monia pieniä sukkia.

Ina kirjoitti...

Muistan, kuinka löysin sinut ihan blogisi alkumetreillä. Olin vasta alkanut käydä uudelleen läpi vuosien lapsettomuutta ja aloittanut oman blogin. En enää aikoihin ollut lukenut lapsettomuusblogeja, mutta sinun tarinaasi jäin koukkuun. Myöhään illalla luin tekstejäsi, tunnistin omia jo hieman arpeutuneita kipukohtiani, ihastelin tapaasi kirjoittaa kauniisti tästä niin rumasta ja kipeästä asiasta, arvostin kypsää asennettasi. Siitä on kohta jo puolitoista vuotta.

Ja nyt, mitä saankaan lukea. Haluaisin niin kovasti rutistaa sinua. Olen niin onnellinen puolestanne ja toivon kaikkea hyvää. Seuraan kuulumisiasi säännöllisesti, vaikken pitkiin aikoihin ole kommentoinutkaan. Ihanaa, että ihme löysi luoksenne.

ulmai kirjoitti...

Ihanasti kirjoitat, niinkuin aina! <3 Mä olen sun ja teidän puolesta niin onnellinen <3 :') oispa niin ihana päästä sua oikeesti halaamaan!

SariKa kirjoitti...

Minäkään en sinua tunne, käyn vain aika ajoin lueskelemassa kuulumisiasi. Eksyin tänne toisesta blogista.

Tapasi kirjoittaa on mainio :).

Tämä viimeinen viesti sai kyllä kyyneleet silmiin. Toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää, roppakaupalla. Teistä tulee hyvät vanhemmat :).

Anonyymi kirjoitti...

Iloitsen puolestasi! Siunausta sinulle ja salaisuudelle jota kannat!

lalla kirjoitti...

Onnea raskaudesta!! Huomasin minäkin nyt ihanat uutisenne! Kävin joskus aikaa sitten kommentoimassa, kun ensimmäinen ivf:si oli keskeytetty. Meillä oli silloin taustalla niin samansuuntaisia kokemuksia, itselläni vaan punktoitiin mieletön määrä soluja, joista yhdestäkään sitten ei raskaus lähtenyt.

Meille toinen ivf toi lupauksen pienestä, ja nyt raskaus on edennyt jo yli puolivälin. Käyn enää kohtalaisen harvoin lukemassa hoitoja käsitteleviä blogeja, mutta liikutus on kova aina, kun joku pitkään yrittänyt saa oman ihmeensä.

Raskaus on kummallinen asia, ja se, miten huomaamatta se parantaa lapsettomuuden haavoja. Toivon todella, että joskus, pian, hoitojen synkkä maailma jää teillekin menneisyyden synkäksi sivujuonteeksi, joka kyllä pysyy muistoissa, mutta jonka yli kannattelee se pienen pieni ihminen, johon pian pääsette tutustumaan. Kaikkea hyvää teille kolmelle!

Anonyymi kirjoitti...

Oih miten ihania uutisia täällä blogissasi onkaan! Tuhannesti onnea! <3

Olen seurannut satunnaisesti kuulumisiasi, itsekin lapsettomuushoitojen kanssa kamppailleena, osaat mahtavasti kirjoittaa tunteet sanoiksi.

Kommentoin kerran aiemmin kirjoitustasi lastenvaateosastoilla käymisen vaikeudesta, miten vaatteiden sisään voi varovasti kuvitella oman vauvan. Itse olen siinä pisteessä että hoidon vihdoin onnistuttua äitiyspakkaus on jo olohuoneessa ja toivottavasti kesällä noiden vaatteiden sisään tulee oikea vauva kuvitellun sijaan. Pakkausta avatessani mietin mitä sinulle mahtaa kuulua. Ja sinullehan kuuluu parasta mahdollista, ihanaa!
Vaikka raskaus alkaa itsellä jo aika konkreettista, tai ehkä juuri siksi, edelleen tulee nykyisestä onnesta ja aiemmin koetun tuskan ja väsymyksen selättämisestä kumpuavia hallitsemattomia kyynelvirtoja. Ilman kyyneliä en selvinnyt uutistesi lukemisestakaan. Toivottavasti kirjoitat jatkossakin.

Olen todella onnellinen puolestasi! Oikein hyvää kevättä sinulle!

Ainu kirjoitti...

Voi itku teidän kanssanne. Joka ainut onnentoivotus on painettu visusti sydämeeni. <3 Ootte ihania.

Varhaisultra on kohta vapun jälkeen. Ei siis hirveän varhain, mutta tämä on ihan hyvä näin.