torstai 27. syyskuuta 2012

Punktion jälkeen

Punktiosta selvisi. Olin todella jännittynyt toimenpiteeseen mennessäni ja sanoin heti ääneen, että pelottaa. Minua kohdeltiin ystävällisesti ja hyvin, mieheni istui koko ajan vierelläni ja huokui myötätuntoa ja rakkautta.

Munarakkuloita oli lopulta kolmisenkymmentä, en tiedä, oliko vähän yli, en jaksanut aivan keskittyä. Rakkuloiden tyhjentäminen kesti siksi kuulemma aika kauan, koska määrä oli vähän turhan suuri. Minusta tuntui, että kaikki oli ohi melko pian, vaikka oikealta puolelta tyhjennettiin kahteen eri otteeseen. Olin varautunut pahempaan. Jokainen neulan pisto tuntui kamalalta. Kipulääke humisi päässäni, sitä annettiin lopulta aika iso satsi. Mutta joka tapauksessa, niin peloistani ja koetusta kivustakin huolimatta minä selvisin.

Talteen saatiin seitsemäntoista solua. Nyt odottelen sitä puhelua, joka kertoo minulle, miten meidän on käynyt. Voihan se olla niin, ettei solumme kohtaa toisiaan. Lapsettomuutemme syy voi olla siinä. Vaikka siitä tiedosta romahtaisinkin, se olisi kuitenkin tietoa. Eikä peli olisi vielä lopullisesti menetetty. Sittenkin on olemassa vielä vaihtoehtoja.

Ja voihan se olla, että kaikki on mennyt hyvin. Kunhan he nyt vain soittaisivat pian. Jännitys on ihan hirveä.

Nyt yritän tankata nesteitä ja maata paikallani. Olen aika kipeänä ja hyperstimulaatio-korttia on vilauteltu sen verran tiuhaan, että sitä en voi olla kavahtamatta. Vielä on monta mutkaa edessä, mutta olemme sentään päässeet jo aika pitkälle.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun kirjoitit, olen täällä miettinytkin jo mitä sinulle kuuluu. Hienosti olet selvinnyt ja hienoksi saitte alustavan saldon! Toivotaan että saat hyviä uutisia! /U

Ainu kirjoitti...

Kiitti huolenpidosta. :) Nyt on pitkä aika jännittää sitä pahuksen puhelua. Mutta toiveikkaana ollaan!

Ulla kirjoitti...

Jännitän puolestasi! voi miten toivon hyviä uutisia <3

Jadekivi kirjoitti...

Toivottavasti voisitte vetää jo mutkat suoriksi. Ei noin pitkälle ja vaikealle taipaleelle saisi tulla enää yhtään tympeää koukkausta.

Hieno solusaalis kyllä! Jos ne vielä hedelmöittyvät ja jakautuvat niin kuin normaalitilanteessa odotetaan, niin teillä ois aika hyvä määrä alkioita \o/

Vaikka se onnistuminen ei välttämättä vaadikaan kuin sen yhden, niin ne vara-alkiot pakkasessa kuitenkin rauhoittavat kivasti.

Nyt olette kuitenkin pidemmällä kuin koskaan ennen ja ihan pian tiedätte, miten teidän solut passaa yhteen! Se on saavutus jo sekin! Toivottavasti kaikki menee jatkossa hyvin <3

tuuba kirjoitti...

Hyvä saalis!
Toivotaan nyt suotuisia tuuli tähän Yritykseen. Ja sinun vointeihisi.

<3

Caudensia kirjoitti...

Kipiä olo, tiedän tunteen (juuri punktiosta kotiin saapuneena). Toivottavasti hyperi ei iske ja saisit sen osalta olon helpottumaan. Yksi steppi takana! Askel kerrallaan... Hyviä uutisia odotellessa!!

Ainu kirjoitti...

<3 Kyllä noita soluja ainakin piisasi, siihen saa tosiaan olla tyytyväinen. Mutta vieläkään ei kuulu puhelua solujen kohtalosta. Ennen puolta päivää pitäisi soitto tulla, ehkä. Mutta jos nyt uskaltaa ajatella niitä alkioitakin, niin ainakin tämä kunnon solumäärä hieman helpotti varmasti jännitystä siitä, miten käy. Ainakin kovin moni toivoo niille parasta meidän kanssa, se tuntuu tosi hyvältä. :)

Caudensia, hyviä toipumisia myös sulle. Uutisia oottelen sunkin puolesta. Jännää!

Nyt kiskon taas vähän lisää juomaa. Alkaa jo tökkiä. :D