Näen toistuvaa painajaista. Unessa puolimetrinen jättiläisneula lävistää minut. Valkotakkinen mies rauhoittelee vierelläni, sanoo ettei mitään lääkitystä tarvita, ettei tämä satu ollenkaan, että kaikki on ohi ennenkuin ehdin edes huomata. Mies valehtelee. Tarkoitus olisi kerätä kypsytettyjä munasoluja, mutta sen sijaan neula imeekin minusta irti jokaisen sisäelimeni. Yksi kerrallaan. Plop, plop, plop. Tervemenoa.
Herään hikisenä. Teen raskaustestin.
Otan käteeni punaisen tussin ja piirrän testiin toisen viivan. Piirrän puuttuvan viivan itse punaisella tussillani. Tahdon nähdä, miltä se näyttäisi. Kaksi viivaa, sievästi vierekkäin. Kaksi viivaa, jotka yhdessä hymyillen sanovat, että onneksi olkoon. Heitän punaisen tussin seinään.
Otan käteeni mustan tussin ja väritän viivat mustiksi. Väritän viivat uudelleen mustalla tussillani. Sitten väritän viivojen ympärystänkin mustaksi. Väritän paksun mustan palkin. Sitten väritän koko testin mustaksi. Paksulla, mustalla tussillani. Heitän mustan tussin seinään.
Otan käteeni sakset ja silppuan testin palasiksi. Silppuan testin pienen pieniksi palasiksi saksillani. Silppuan testin niin pieneksi, ettei sitä voi enää nähdä. Palanen kerrallaan aina vain pienemmäksi, kunnes se katoaa, kunnes se lakkaa olemasta. Asetan sakset nätisti omalle paikalleen.
Illalla kuukautiseni alkavat.
6 kommenttia:
Et ole yksin kyynelten kanssa. Sinä ansaitsisit ne kaksi viivaa! Mutta ei, kurja kiero kohtalo, jos sellaista nyt edes on..
..suljen ison lämpimän halauksen kuoreen ja postitan sen luoksesi.
Istun täällä sohvalla halauksesi sylissäni.
Mä eksyin sun blogiin toisen blogin kautta. Kyynelsilmin olen lukenut sun kirjoitukset läpi. Kirjoitat kauniisti ja koskettavasti niin vaikeasta aiheesta. Elämä on välillä niin epäreilua.
Kiitos Johanna ja mukavaa, kun eksyit tänne.
Olen pahoillani... :( :( :(
Kiitos Ulriikka, kyllä tää tästä taas. :)
Lähetä kommentti