Minun maailmassani on olemassa vain yhdenlaisia raskaustestejä. Negatiivisia. En minä ole muunlaisia koskaan nähnyt. Yksi punainen viiva ja loppu on tyhjää. Punainen viiva ja tyhjyys. Muuta ei minulle ole tarjolla.
Kerrasta toiseen elän toiveikkaana. Olen joka kerta hetken aikaa ihan varma siitä, että vihdoin meitä onnisti. Aina seuraa pettymys. Aina. Tähän asti jokainen varmuus on muuttunut särkyväksi sydämeksi.
Jos sen tietäisi, että lopulta saan kaivatun lapseni syliini, että tämä raastava matka tulee päättymään hymyyn, silloin tämä olisi helppoa. Jaksaisin kyllä odottaa. Mutta sellaista tietoa ei ole olemassakaan. On vain mahdollisuus. Loppu on epävarmaa.
Tänä aamuna olin huolimaton. Unohdin, että on olemassa vain yhdenlaisia raskaustestejä. Unohdin, että on vain punainen viiva ja tyhjyys. Surkea, onneton, yksinäinen punainen viiva. Unohdin sen, enkä muistanut suojella sydäntäni.
Helvettiin kaikki.
6 kommenttia:
:´(
Olen niin pahoillani.
Kiitos Elina. <3
:(
Kummallisesti sitä aina jaksaa toivoa edes vähän, vaikka kierrosta toiseen vain pettymyksiä tulee. Mutta ei kai sitä auta kuin vain jaksaa eteenpäin ja luottaa siihen, että joskus meidänkin aika on.
"Jos sen tietäisi, että lopulta saan kaivatun lapseni syliini, että tämä raastava matka tulee päättymään hymyyn, silloin tämä olisi helppoa. Jaksaisin kyllä odottaa. Mutta sellaista tietoa ei ole olemassakaan. On vain mahdollisuus. Loppu on epävarmaa."
Tämä on kyllä niin totta.
Kirjoitat hyvin. :)
Kiitos Miraana. Eipä tässä tosiaan muuta voi, kun yrittää jaksaa. Aina sitä jotain ihmeellistä voimaa tuntuu ihmiseltä jotenkin löytyvän. :) Vaikka välillä on kuinka epätoivoinen olo tahansa, niin jonnekin se aina katoaa. Tosin juuri nyt ei kyllä tunnu siltä.
Sanaton.
Kiitos Ina.
Lähetä kommentti