Pettymys. Kai tästä taas selviän. Edellisen hoidon laskukin tuli sopivasti maksettavaksi. Ajattelin, että ei makseta sitä. Miksi maksaisin tyhjästä? Maksettaisiin sitten, kun jotain saadaan aikaan. On tässä muutenkin kestämistä.
Tuntuu, etten oikein jaksaisi uutta yritystä heti perään. Koko ajan pitää olla mittaamassa ja vahtaamassa jotakin. Pitää muistaa olla kiltti tyttö ja syödä nätisti lääkkeensä. Herätä aamuisin huolehtimaan, joka aamu samaan aikaan, että tulee tehtyä kaikki varmasti oikein. Ja tuloksena on mitä? Henkistä keskisormea päin naamaa.
Pettymys. En olisi välittänyt. Haaveilin jo siitä, miten kerron miehelleni hyviä uutisia. Haaveilin siitä, että voisin tehdä hänet onnelliseksi. Hän on kuitenkin minulle tärkeintä tässä maailmassa ja pelkään, että hän on onneton. Pelkään, että minä teen hänestä onnettoman. Itsestäni en ole aina ihan varma, mutta sen tiedän, että hän ansaitsisi onnen.
Hänestä tulisi hyvä isä. Paras mahdollinen minun lapselleni. Meidän lapsellemme. Mutta minä pelkään, että kanssani hän on onneton. Hän ansaitsisi onnen.
Itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti