Juttelin töissä niitä näitä uuden työkaverin kanssa. Nainen eri ikäluokkaa kuin minä, alle kuusikymppinen kuitenkin. Puhuimme kirjoista, maailmanmenosta, nyky-yhteiskunnasta, vaihtoehtohoidoista, opiskelusta. Kerroin, että olen ajatellut saattavani kesken olevat yliopisto-opinnot jonkunlaiseen kunnolliseen loppupisteeseen. Kätilöopintojen jälkeen. Sitten työn ohessa ehkä opiskelisin. Ilman paineita, nauttien. Laajentaisin mahdollisuuksiani.
Työkaveri naurahti. Että olenpas minä touhukas. Että parhaassa lastentekoiässä suunnittelen opintoja opintojen päälle. Että työelämä, lapset ja opinnot on kyllä aika haastavaa yhdistää. Että hän ihailee tarmoani.
Tyrmäys. Taas. Tähän keskusteluun en ainakaan ollut varautunut. Kyllä, olen parhaassa lastentekoiässä. Aivan varmasti. Olenko kertonut ylipäätään haluavani lapsia? En. Olenko erityisen touhukas tai tarmokas? No en. Olen tehnyt hieman suunnitelmia tulevaisuuteen sen varalle, että lapsettomana olen ja pysyn. Opiskelusuunnitelmani on sen varalle, etten putoaisi tyhjyyteen. Että minulla olisi muutakin kuin kaipaus olla äiti. Jos lapsettomuus muuttuu pysyväksi, minulla olisi aikaa. Aikaa, jota en varsinaisesti halunnut, mutta joka minulle jää. Sillä ajalla pystyn tekemään jotain. Sillä ajalla voisin esimerkiksi opiskella lisää.
Outo syyttävä sävy: parhaassa lastentekoiässä. Että minun pitäisi tajuta ryhtyä tekemään niitä lapsia eikä haahuilla lisää opintoja. Niin. Mielellänihän minä. Jos edes yhden lapsen. Kovin mielelläni. Mutta paras lastentekoikä ei ole ystäväni. Se ei auta minua pisaran vertaa. Se loittonee ja jää lopulta taakseni, muttei lupaa minulle mitään.
Olen parhaassa lapsentekoiässä. Muistan sen kyllä itsekin. Ilman että sitä paiskotaan märkänä rättinä naamalleni. Aina yhtä puskista, aina kulman takaa. Pitäisi opetella suojautumaan paremmin. Olen parhaassa lapsentekoiässä. Minun pitäisi osata jo suojautua paremmin.
Ehkä voisin pikkuhiljaa opetella edes puolustautumaan. Vastaamaan, että kiitos vain, kohta levitän taas sairaalassa vapisevia jalkojani ja perseeni tarttuu kiinni ällöttäviin nihkeisiin paperisiin lakanoihin, kohta hikoilen silkkaa kauhua jalat telineissä roikkuen ja puren hampaita yhteen ja puristan käsiä nyrkkiin, kohta piikitän itseeni lääkkeitä ja pelkään, koko ajan toivon, että säälittävät munasoluni toimisivat. Että lastentekoiässä olen ja lastentekohommiin aion ryhtyä. Että anteeksi vain, kun puhun jatko-opinnoista. Että puhutaan sitten lastenteosta, saatana.
3 kommenttia:
Uuh. :/
En voi ymmärtää, että miten ihmiset ei muka tajua jättää tuota lapsiasiaa rauhaan.
Mutta vasta kun aikoinaan täällä blogien maailmassa tutustuin lapsettomiin ihmisiin, en kyllä osannut minäkään varoa. Sen jälkeen olen kyllä jättänyt aiheen sivuun lapsettomien ystävieni kanssa, koska sitä ei koskaan tiedä kenen sisuksissa puukko vääntyy pienestä viattomasta kommentista kuinka varmaan kohta jo "kuullaan pikkujalkojen tepsutusta".
Ehkä noissa tilanteissa pitäisi vain sanoa, että me kärsimme lapsettomuudesta ja en haluaisi puhua asiasta nyt enempää... Mutta toisaalta taas sitä ei varmaankaan haluaisi aina olla "se joka kärsii lapsettomuudesta"...
Enhän mä osaa mitään fiksua sanoa tähän. Sellaisen virtuaalisen rutistuksen voisin lähettää kuitenkin. <3
Hei, ajattelin laittaa sinulle muutamia linkkejä:
http://www.marksdailyapple.com/primal-nutrition-and-fertility/
http://paleohacks.com/questions/15877/fertility-has-paleo-helped-you#axzz1pqwJuszP
http://www.robbwolf.com/2011/05/30/real-life-testimonial-paleo-for-pcos-infertility/
http://kellythekitchenkop.com/2011/05/paleo-diets-and-increased-fertility.html
Olisiko ainakin kokeilemisen arvoista?
Elina, ihan hyvin sä sanoit. Virtuaalinen halaus sinullekin!
Tuota olen miettinyt, että kertoisin ääneen, että lapsettomia ollaan. Eikä siinä periaatteessa mitään, silloin tällöin sanonkin. Mutta sen aiheuttama reagointi on sitten taas toinen juttu. Kuka teeskentelee, etten olisi mitään sanonutkaan, kuka alkaa voihkia ja neuvoa, että "älä stressaa, se auttaa, mäkin tunsin jonkun joka ei saanut ensin lasta jne jne..." :)
Inna, kiitos linkeistä, laitetaan korvan taakse! :)
Lähetä kommentti