Vyöhyketerapiasta jäi suuhuni yksi ikävä maku ja useampi hyvä maku. Itse terapeutti oli lämmin ihminen ja ilmeisen tietoinen siitä, mitä oli tekemässä. Hän selitti paljon ja kuunteli, mitä kerroin. Painelu oli todella kivuliasta, kiemurtelin paikallani välillä kuumissani, välillä kylmissäni. Se ei ollut mikään huono asia vaan päinvastoin. Jälkeenpäin oloni oli pikkuisen irrallinen, hiukkasen höntti. Nyt olen janoinen ja muutamaa pistettä jaloissani särkee. Mutta sekin on ihan hyvä asia. Varasin uuden ajan.
Mutta ikävääkin oli. Se ikävä liittyy ihmisten periaatteessa ihan hyvää tarkoittaviin ajattelemattomiin puheisiin, jotka osuvat kipeinä tikareina sisimpään. Joita kuuntelen nätisti hymyillen, joille nyökyttelen nöyränä päätäni. Ettei se toinen pahoita mieltään. Oma mieleni kestäkööt iskut.
Alkukeskustelua käydessämme terapeutti totesi, että lapsettomuuden syyt voivat toki olla monet ja monella tavalla ne voivat ratketakin. "Joillain koko ongelma poistuu ihan vain sillä, että vaihtaa kumppania." Iloinen hymy päälle.
Se osui. Hitto, en ole tajunnut. Vaihdetaan kumppaneita, niin jo saadaan lapsia. Vaihtaisiko joku kanssani päikseen? Hoidettaisiin kerralla kaikkien ongelmat. Vips vaan vanha menemään ja johan alkaisi maha paisua.
Eihän hän pahalla sanonut, ei. Mutta ei minunkaan tarvitsisi sille hymyillä. Minä voisin vastata, että mielestäni tuo on vähintään todella ajattelematon kommentti, tarkkaan ajateltuna jopa aika törkeä, että kiitos vain mutta ei kiitos. Vaan ei. Kiltin tytön syndroomaisena hymyilen ja nyökkään. Ettei toinen vain pahoita mieltään. Oma mieleni kestäkööt iskut.
Ei noin vain voi sanoa. En ymmärrä. En halua vaihtaa kumppania. Juuri nyt tiedän täysin varmasti, että haluan vain tämän nykyisen, että näin meidän on hyvä. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa noin. Mutta kiltti tyttö ei halua pahoittaa toisen mieltä. Kiltti tyttö hymyilee kunnes on yksin. Yksin ollessaan hän vannoo, ettei anna ylitseen enää kävellä, että opettelee puolustautumaan. Sitten kiltti tyttö ahdistuu. Itkeekin hieman. Ei halua sittenkään pahoittaa toisen mieltä. Kiltin tytön oma mieli on kestänyt jo monet iskut, se kestää kyllä seuraavatkin. Kiltin tytön syndrooma ei poistu päättämällä, ei väisty ahdistuksella, ei haalene itkulla. Kiltti tyttö ei halua pahoittaa toisen mieltä.
Silti, kuitenkin kokonaisuutena kokemus oli hyvä. Menen mielelläni uudelleen hoidettavaksi. Mutta kumppaniani en vaihda sittenkään.
5 kommenttia:
Jaahas, vai tätä koulukuntaa. Oma vyöhyketerapeuttini oli sitä mieltä, että lapsettomuuteni johtuu jostain menneisyydessä, todennäköisesti lapsuudessa, tapahtuneesta. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja nautin käsittelystä. Useampaan kertaan vieläpä. Joka kerran jälkeen olo oli ihanan rento. Oli mahtavaa antaa keholle välillä kivojakin kokemuksia. Ei aina jatkuvia neuloja ja tutkimuksia kelmeissä valoissa. Toivottavasti terapeuttisi lopettaa sammakkojen päästelyn ja keskittyy sinun hoitamiseesi.
Aurinkoa viikkoosi!
Ei noin tökerösti voi kukaan sanoa. Uskomatonta!
Oli se kuitenkin oikein hyvä kokemus. Lapsettomuutta sen syvemmin pohtineet vaan eivät taida aina ihan ymmärtää, millaisia neuvoja ei kannattaisi välttämättä laukoa. Ja hyväähän se vain tarkoitti kuitenkin. :D
Aurinkoa sinnekin!
Voih, samaa minunkin yksi ystäväni minulle ehdotti ratkaisuksi, kun lapsia ei meidän tapauksessa niin vain ole "tehty". Siinä hetkessä en tajunnut puolustautua, mutta myöhemmin, kun iskun vakavuus todella paljastui minulle, hänestä tuli ex-ystävä. Emme ole nykyisin missään tekemisissä, ja hän myös tietää miksi. Ylireagointiako? Ehkä, mutta joku raja tälläkin kiltillä tytöllä on :) Kiitos kauniisti kirjoitetusta blogista!
-Lalla
Kiitos Lalla. :) Minä tahdon ajatella sen niin, että jokaisella täytyisi olla oikeus vetää itse omat rajansa. Sinun reagointisi on ihan oikein, jos sinusta itsestäsi tuntui niin. Koitetaan me kiltit tytöt jaksaa! :)
Lähetä kommentti