Näin unta munasolupunktiosta. Olin valmistautunut tulevaan ilmaisemalla pelkoni operaatiota kohtaan ja minut päätettiin väitetyn hysteerisyyteni takia nukuttaa varmuuden vuoksi. Unen tunnelma oli hivenen uhkaava. Tiesin, että minun ei kannattaisi suostua nukutukseen, mutta toisaalta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Tuntematon lääkäri hääri ympärilläni ja sanoi, että nukutus on nyt edessä, minun olisi pitänyt hillitä pelkoni etukäteen paremmin. Perääntyä ei enää voinut.
Sitten uni hyppäsi tapahtumien yli siihen, että heräsin nukutuksesta. Jotain oli ilman muuta tehty ja minua kutitti ihan hirveästi, mutta munasoluja ei oltu kerätty, sen ymmärsin välittömästi.
Minulle oli vahingossa laitettu silikonirinnat. Kaksi valtavaa tykkiä.
Sama tuntematon lääkäri seisoi sänkyni vieressä ja kertoi, että nyt valitettavasti kävi näin. Kuitenkin minun pitäisi itse asiassa olla tyytyväinen, moni maksaisi mielellään moisista rinnoista vaikka mitä, minulle ne nyt tämän erehdyksen vuoksi luvattiin puoleen hintaan.
Lääkäri ojensi minulle laskun kouraan ja toivotti hyvää päivänjatkoa.
Heräsin. Rintani olivat normaalit. Nauratti.
10 kommenttia:
:D
- kulkija
Hah! :D Vähän hauska uni!
Aivan mielettömän hulvaton uni! Oletko keksinyt hyviä tulkintoja? t. Marvine G1P0-blogista
Haha!
Ihana <3
Heh :D
:D Joo, tulkintoja on tehty. Toisaalta kyllähän minua ilman muuta pelottaa tuo tuleva punktio aika helvetisti, mutta toisaalta taas olen varsin tyytyväinen näihin nykyisiin tisseihini ihan tällaisenaan, että sillä saralla ei kyllä mitään lisäyksen hinkua ole. Hih-hih.
Haha :) Minäkin näin juuri unta lääkäristä. En kyllä yhtä hauskaa kuin tämä!
Hyvä kevennys ennen nukkumaanmenoa! :D
Hei Ainu, olen kohtalotoverisi! Näin ennen jokaista punktiota (4kpl) mitä ihmeellisimpiä unia siitä miten punktio menee pieleen :)
Jälkeenpäin hymyilyttää kovasti, silloin ei niinkään, sillä se 2 viikkoa alkionsiirron jälkeen testaamiseen oli aina yhtä toiveiden täyttämää helvettiä, kunnes neljännen ICSI:n jälkeen se taianomainen punainen viiva oli ja pysyi. Keskenmenoa pelkäsin loppuun asti, olihan yksi sellainen jo takana ICSI 2:sta ja mieheni ei suostunut uskomaan lapsen saapumiseen ennen kuin sairaalassa sen viivan pinnistin ulos.
Ilmeisesti olette julkisella hoidossa? Me päätimme alusta asti maksaa yksityiselle, sillä olin aivan rikki lapsettomuustuomiostamme ja ikää samaiset 30 vuotta. Loppujen lopuksi olisimme kuitenkin joutuneet siirtymään yksityiselle, sillä saimme soluja joka kerralla vain yhden siirrettävän ja jouduimme neljänteen ICSIin, jotta saimme tuon ihanan pienen vauvan, jota herään edelleen puolen vuodenkin jälkeen joka yö ihailemaan hetkeksi.
Summa Summarum: Kaikkea hyvää teille, lapsettomuus ei poistu mielestä lapsen saamisen myötä, mutta hoitojen rankkuus unohtuu sen saman tien kun ensimmäisen kerran näette ultrassa pienen sydämen sykkeen.
Maija Dahlia, olin hyvin iloinen, että kerrankin näin jotain näin hihittävää unta, eikä aina vain ahdistavia painajaisia. :)
Toivottavasti Ulmai näit sinäkin hauskoja unia. :D
Anonyymi, me ollaan tosiaan julkisilla hoidoissa, toisaalta, koska rahatilanteemme ei juuri nyt ole opiskeluni vuoksi kovin kaksinen, toisaalta siksi, koska olemme saaneet suhteellisen nopeaa hoitoa näinkin. Hieman tässä hirvittää tosiaan tuo, että yrityskertoja ei monta lopulta ole, mutta toisaalta yritän olla vielä murehtimatta tulevia niiltä osin, joilta se on tässä tilanteessa mahdollista. On aina mukavaa kuulla näitä tarinoita, jotka lopulta päättyvät hyvin. Kiitos kannustavista sanoistasi. Yritän pitää ne mielessäni isoimman epätoivon hetkellä. Kaikkea hyvää teille myös pienen ihanan ihmeenne kanssa. :)
Lähetä kommentti