Olen kömpelö ja paksu ja kipeä. Huominen jännittää niin paljon, että pelkään oksentavani silkasta kauhusta.
Tämä päivä on ollut pitkä ja raskas. En jää todellakaan kaipaamaan. Harmittaa, miten sinänsä mielenkiintoiset opinnot ovat muuttuneet piinaaviksi ja mielipahaa tuottaviksi. Tänään tunsin olevani ihan yksin koko maailmassa, hetken aikaa olin aivan yksin, kukaan ei ymmärtänyt minua.
Mutta sitten muistin. Muistin rakkaat ihmiset lähelläni ja kauempana. Muistin täältä blogin kautta kumpuavan tuen. Muistin sen, että voin rauhassa kaatua. Minut otetaan kiinni, varmasti. Minun ei tarvitse yrittää olla vahvempi kuin olen. Jos omat voimani ei riitä, tukiverkkoni kantaa minut lopun yli.
Kiitos.
11 kommenttia:
Voimia Ainu <3
Voimaa. Toivoa. Onnea. Rauhaa.
Voimia koetukseen!
Pyydä rauhoittavaa lääkettä, sitä kyllä ainakin mulle annettiin kun pyysin erikseen heti kun saavuin pkl:lle. Se teki TOSI hyvää. Suosittelen!! Mieskin sanoi että pulssini oli laskenut siellä toimenpidehuoneessa tiktiktiktiktiktiki:stä tik tik tik tik tik tik:kiin :). Ne laittaa sen suoraan suoneen, samalla kun muunkin kipulääkkeen. Itselläni ei toimenpide ollut juurikaan kivulias ja laittavat lisää lääkettä heti kun pyydät. /U
Supervoimia ja voimahali <3
Oletko miettinyt, että kertoisit asiasta niille opettajille, jotka opettavat sinulle vaikeimpia kursseja? Ei sillä, että he muokkaisivat opetusta, mutta siksi, ettet joutuisi kokemaan sitä yksinäisyyden kokemusta.
Minulla oli joskus opiskelija, jonka "vaikeuden" aavistin omasta elämästäni, hän tuntui ja toimi jotenkin niin täydellisen tutusti. Huomasin, että hänellä on äärimmäisen vaikeaa tunnilla, ja otin varovasti asian esille - onko kyseessä se asia mitä luulen jne. Ja sanoin, että olen itse elänyt läpi saman. Astelin heikolla jäällä, mutta se kannattai. Kyse oli juuri siitä mistä aavistin, ja vaikka mikään ei periaatteessa muuttunut sen jälkeen, käytännössä kaikki muuttui. Tuo opiskelija kiitteli minua vielä kauan kurssin jälkeenkin, ja nykyäänkin hän tulee aina nykäisemään hihasta jos näkee kaupungilla.
Se, mikä muuttui, oli se fakta, että meillä oli joku yhteys, josta muut eivät tienneet, mutta joka kantoi häntä. Minä oikeatsi, aidosti uskon, että se auttaisi sinua jos joku tietäisi - ja nimenomaan joku sillä puolella, joka sitä tietoa tuo esiin. Jos olisin opettajasi, toivoisin tietäväni - vaikka luultavasti kaiken omani jälkeen aavistaisin joka tapauksessa, että pelkästään jo todennäköisyyksien perusteella joukossa on joku, jolle lapsensaanti on enemmän kuin vaikeaa.
Yksi näkökulma pohdittavaksi.
Ihan hirveästi myötätuulta huomiselle. Se vie sinut lempeästi perille ja kantaa. Aina.
Olet mielessä tänään.
Toivon täydestä sydämestäni, että punktio sujuu hyvin ja saatte hienon saaliin.
Et todellakaan ole yksin. Meitä on tuhottoman paljon, jotka ovat käyneet läpi nuo samat askeleet ja tiedämme tasan tarkkaan miten lamauttavaa se jännitys ja ahdistus on.
Täällä on tarvittaessa useampi käsipari ottamassa koppia. Uskon kuitenkin, että sinä selviät oikein hienosti. Olette päässeet nyt paljon pidemmälle kuin viimeksi, enkä mä voi hyväksyä muuta kuin hyviä uutisia!
Voimia ja halauksia <3
Paljon tsemppiä tähän päivään. Toivon hyvää saalista ja mahdollisimman helppooa operaatiota. Olen mielessä.
Uijui! Jännityksellä seuraan elosi kulkua, nyt kun taas itse kykenen näitä lapsentekojuttuja lukemaan täältä netistä! Tsemit Ainu!
Mitenkäs teidän päivä meni?
Hei kaikki, tosi iso kiitos tästä tuesta. Ihan liikutuin. <3 Kirjoitan Tuuba kohta, että kuinka kävi.
Anonyymi, oon miettinyt tuota jonkun opettajan kanssa puhumista ja koulupsykologin kanssa tavallaan sovittiinkin, että kerron tästä jollekin. Mutta sitten kuitenkaan en ole saanut suutani auki. Vaikka varmasti mitään pahaa ei tapahtuisi, tiedän sen. Joku lukko vaan iski.
Rohkeutta!!! Ja kiinnittymistä kyytiläiselle. <3
Lähetä kommentti