Viemäriin tai mustaan aukkoon

Näihin hoitoihin ryhtyminen aiheutti näköjään sen, että lapsensaantitoive muuttui ihan vain lapsettomuudeksi, josta yritetään päästä eroon. Menisi tiehensä, mokoma. Katoaisi olemasta koko kurjuus ja nielaisisi tämän kaiken roskan mukanaan. Sinne vaan viemäriin tai mustaan aukkoon tai vaikka helvettiin. Ihan sama, kunhan häipyisi. En jäisi kaipaamaan.

Koulussa kaverit puivat tulevaa syksyä, edessä olevaa vaihtoonlähtöään. En minä ehkä niin vaihto-opiskelijaksi haikaile, sellaiseen koen olevani jo tavallaan liian vanha, mutta työharjoittelu ulkomailla voisi olla kiinnostavaa. Mutta lähde nyt tästä sitten, kun nämä toiveet painavat taakkana hartioita lysyyn. Vähän liian raskas matkalaukku niistä muodostuisi. Raskas näistä haaveista, joiden pitäisi olla poutapilvenkeveitä unelmia, onnellisia kevääntuoksuisia pesänrakennuspuuhia. Raskas näistä haaveista, jotka ovat muuttuneet painavaksi mustaksi kiveksi, tunkkaiseksi ilmaksi, ahtaaksi pimeäksi vankilaksi.

Ehkä sitten opintojen loppuvaiheessa. Lähtisin synnytyssalityöhön jonnekin muualle. Jos ei ala onni kääntymään näiden muiden haaveiden suhteen, niin sitten ehkä voisinkin. Siihen on vielä pari vuotta aikaa. Siihen on vielä aikaa. Eikä kaikki voi ikuisesti pyöriä tässä surussa. On niin paljon nähtävää, niin paljon koettavaa, niin monta onnellista päivää edessäpäin. Minusta on niin paljon muuhunkin kuin murehtimaan kohtaloani.

Eivät nämä asiat ikuisesti paina mieltä. Teen koko ajan töitä sen eteen, että kävi miten kävi, minä selviän kyllä. Mutta sitä odotellessa tämä lapsettomuus voisi mennä tiehensä. Sinne vaan viemäriin tai mustaan aukkoon tai vaikka helvettiin. Ihan sama, kunhan häipyisi. Kukaan ei jäisi kaipaamaan.