tiistai 14. helmikuuta 2012

Kohtaaminen

Sairaalassa oli uusi lääkäri. Eri kuin syksyllä. Erilainen.

Katsoi silmiin ja hymyili. Selitti kärsivällisesti, mitä ja miksi. Kyseli, mitä haluan, milloin haluan, mitä ajattelen. Tahtoi vastata kaikkeen mahdollisimman hyvin, vaikken osannut kysyä juuri mitään. Valoi toivoa ja rauhoitteli, kertoi rehellisesti, mikä sattuu, mikä ehkä ei. Mikä on eri tavalla ja miksi. Tuntui lohdulliselta.

Lääkäri oli raskaana. Maha oli jo aika pyöreä. Se ei haitannut minua lainkaan. En kadehtinut, en tuskaillut, häntä kohti ei ollut vaikea katsoa. Kaikki tuntui olevan hyvin.

Kaikki olikin hyvin. Minut kohdattiin ihmisenä, ei liukuhihnalta tulevana seuraavana siemennyksen kohteena. Kun menin sairaalalle, pelkäsin. Kun tulin pois, askel oli kepeä. Vaikka aikatauluja täytyy vääntää kohdilleen ja hyväksyä, että joissain asioissa minä itsekään en vain voi joustaa, se ei romauta maailmaa.

Se ei vaatinut paljoa. Vain sen, että minua kuunneltiin juuri minuna, ei vain osana hoidettavien epätoivoista massaa.

Toivon, että itse osaisin kohdata ihmisen juuri näin. Ihmisenä. Että osaisin olla toiselle aidosti läsnä. Että minun luotani lähtiessään jollakin on joskus yhtä kevyt olla kuin minulla oli tänään.

3 kommenttia:

Helmi kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä tuo lääkäri. Joskus sattuu onni potkaisemaan ja saa tuollaisen ammattilaisen joka silti kohtelee ihmisenä, eikä "projektina" tai sairaana. Jonain joka pitäisi ehjätä tai ratkaista.

Vielä aikaa kirjoitti...

Olen itse ajatellut usein, että voi kun voisin itse kohdella asiakkaitani edes murto-osan niin hyvin, kuin minua on kohdeltu lääkärien ja hoitajien toimesta lapsettomuuteen liittyvillä käynneillä. On tullut tunne, että minua oikeasti halutaan auttaa ja asioissa halutaan edetä nopeasti, koska se on minulle tärkeää. Yllätyin, sillä luulin, että vain kalliit yksityiset lääkärit laittavat asiat rullaamaan ripeästi. Pitäisi uskaltaa sanoa heille, että Kiitos, kun välitätte....

Ainu kirjoitti...

Joo, kävi kyllä hyvä tuuri tämän lääkärin kanssa. Harmi vaan, että se oli itse tosiaan siihen malliin raskaana, että tuskin on minua enää sitten toukokuussa ultrailemassa.

Ja minä vähän yllätyin samasta kuin Vielä aikaa sinäkin, että miten julkisella puolella hommat oikeasti rullailee eteenpäin näin sujuvasti.

Mutta toivon minäkin, että itse sitten tulevana kätilönä osaan käyttää näitäkin kokemuksiani siinäkin mielessä hyödyksi, että näiden avulla ymmärrän jotain enemmän toisen ihmisen kohtaamisesta...