Oliko se tuuli, joka sai voimallaan silmäni vuotamaan vettä? Joka vihmoi kylmää ilmaa kasvoilleni, herutti kyyneleet valumaan poskilleni.
Oliko se nälkä, joka sai vatsani kouristelemaan? Joka nipisti nahkaani ylhäältä ja alhaalta, sai minut voimaan pahoin.
Oliko se jano, joka sai kurkkuni kuivaksi? Joka pakotti minut nielaisemaan yhä uudelleen ja uudelleen, joka kuristi koko matkan sisältä ulos ja takaisin.
Oliko se liian tiukkaan solmittu kaulahuivi, joka sai rintaani puristumaan möykyn? Vai juoksinko vain liian kovaa? Unohdin hengittää välillä, kokonaan.
Vai oliko se vain joku toinen, jota vahingossa katselin kauempaa? Joku, jonka silmiin paha olo valutti kyyneleet, sai vatsan koskemaan kipeästi, kuristi väkivalloin kurkusta, paloi rintaa pitkin kipuna ylös ja alas.
Sillä enhän se ainakaan minä voinut olla. Tänäänhän minä päätin, etten anna sen enää satuttaa. Tänäänhän olin täysin turta, olin rakentanut suojakseni teräksisen kilven. Tänäänhän minä nostin kilpeni eteeni, kohti sitä, joka tekee minulle kaikkein kipeintä, ottamaan vastaan sen hyökkäykset. Tänäänhän minä olin päättänyt olla vahva.
Tänään minun ei pitänyt antaa sen enää satuttaa. Tänään minun ei pitänyt antaa sen enää saada minua itkemään. Tänään olin jo täysin turta.
6 kommenttia:
Voi Ainu *halaus* <3
Olen käynyt lukemassa, mutten ole oikein osannut kommentoida. Ajatuksissa silti olet aina ja jaksan toivoa, vaikka itse et jaksaisikaan. <3
;(
Paljon voimia tähän ja tuleviin päiviin. <3
<3 Sydänlämmin halaus..
Sydämiä täältäkin, en tiedä pidätkö tunnustuksista mutta sait juuri sellaisen :) Usein sitä on kaikista heikoin silloin kun ajattelee että nyt pitää olla vahva.
Voimia kovasti! <3
- kulkija
Ulmai, kiitos, ihana. <3 Kyllä mä todella tarviin toisten toivovan mun puolesta, kun ei itse aina jaksa.
Kaipaava, täältäkin sitä voimaa ammennan. Juuri tästä. <3
Satu, kiitos, halaus lämmittää.
Maija Dahlia, ehdottomasti pidän, tottakai. Kiitos. Olen otettu. :)
Kulkija, kiitos. <3 Otan voiman vastaan.
Lähetä kommentti