Silmät, joista voi lukea ihmisen puhtaimman onnen ja suurimman hämmästyksen. Katse, joka on samaan aikaan ymmyrkäisenä sekä mittaamattomasta ilosta että valtavasta epävarmuudesta.
Kädet, jotka puristavat uutta rintaansa vasten. Tai eivät purista, eivät tietenkään, hyvä että uskaltavat koskettaa. Samaan aikaan niin uskomattoman kömpelöt, mutta silti niin tavattoman hellät.
Huulet, joilla väreilee epäuskoinen hymy. Suu, joka hapuilee sanottavaa, mutta ei sano, ehkä ei löydä, ei tiedä, mitä sanoa. Tyytyy hymyilemään mykkänä onnesta.
Tuore isä, omaan maailmaansa uppoava. Kaikki uutta, jännittävää, pelottavaa. Samaan aikaan kuitenkin niin luonnollista ja onnellista. Odotettu, rakastettu, vihdoin sylissä. Kaikki ulkoinen menettää merkityksensä. Silmät, kädet ja huulet, kaikki olemassa sillä hetkellä vain tuota uutta pientä varten.
Minä harmaana taustalla, sielussani sykkivä pelko siitä, että en ikinä, ikinä milloinkaan tule näkemään omaa miestäni näin. Ei koskaan tuota katsetta hänen silmissään, tuota hellyyttä hänen käsissään, tuota hymyä hänen huulillaan.
Vaikka juuri ne minä hänelle haluaisin antaa.
7 kommenttia:
Osui ja upposi. Tuota minäkin mietin useasti... :(
Luin kirjoituksesi ja itkin. Tunteesi ovat käsinkosketeltavissa tässä postauksessa. Tunnen tuon tuskan ja toivon sydämeni pohjasta, että se vielä jonain päivänä painuu sinulta unholaan.
Voimia <3
Mieletön kirjoitus... <3
terv. Ohikulkija
Voi miten kaunis ja tosi kirjoitus. Upea tiivistys siitä, mikä takuulla tuottaa sinulle tuskaa. Voimia näihin hetkiin! T:Niiskuneiti
Samaa miettien ja samaa kaivaten. Ja surren.
<3
Vähän aiheen ytimen vierestä: oletko päässyt synnytyssaliin?
Miilosa, se on kipeä mietittävä. Tuo toinen tuossa vierellä, mitä ilman se jää.
Silmu, kiitos tuesta. Kyllä muhun tätä kirjoittaessa sattuikin, kovasti. Ehkä vielä joskus on asiat toisin. Varmasti ovatkin.
Kiitos Ohikulkija. <3
Niiskuneiti, kiitos paljon. Yritän löytää sitä voimaa. Ja löydänkin.
Tuuba, tämä on kipeä kohta. <3
Anonyymi, vielä en ole synnytyssalissa käynyt. Vasta vienyt sinne ja ottanut vastaan sieltä tulleita. On sitä ollut siinäkin ihmeitä kerrakseen. Isoja tunteita, mutta kuitenkin plussan puolella olen ja vahvasti.
Lähetä kommentti