Lapsettomuus on haastanut minut ylittämään itseni. Etsimään rajani. Yhä uudestaan ja uudestaan.
En ole se maailman sosiaalisin kaveri. Tykkään kyllä ihmisten seurasta, tykkään toisista lähellä. Ystävyys kuuluu arvoasteikossani sinne ihan maailman tärkeimpien asioiden joukkoon. Mutta joskus vieraiden seura pelottaa. Tutummatkin saattavat pelottaa.
Tapasin toisia, blogimaailman kautta tuttuja, mutta kuitenkin tuntemattomia. Se tuntui helpolta. Alkuun jännitti. Mutta tunsin, että minä kelpasin. Tällainen olen ja kelpasin. Ja minua ymmärrettiin ja minun oli hyvä olla.
Se oli tärkeä kokemus. Sen teki mahdolliseksi jokainen paikalla ollut. Ajattelen lämmöllä heitä kaikkia. Ja toivon, että jokainen saisi joskus tuntea olevansa niin hyväksytty kuin minä tunsin olevani tänään. Kiitos.
3 kommenttia:
Hienoa, että tapaamisenne oli arvokas ja onnistunut! Ehkä minäkin jonakin päivänä uskaltaudun. Nyt en vielä pysty näyttää kasvojani, en. Ne ovat liiaksi kyyneleiden murtamat.
Kiitos, että sain tutustua sinuun. Ja juuri sellaisena kuin olet <3
Tuulen kuiskaus, jos joskus tulevaisuudessa eteesi tulee vastaava mahdollisuus ja silloin tunnet olevasi valmis tapaamaan toisia kasvokkain, suosittelen lämpimästi.
Esperanza, oli todella mukava tutustua. <3
Lähetä kommentti