Eilen järjestelin nappikokoelmaani. Se on vanha kaunis metallipurkki täynnä vanhoja kauniita nappeja. Minun mummini vuosikymmenien saatossa talteen keräämiä.
Nappeja, joita jo lapsena mummilassa ihailin. Järjestelin värin ja muodon mukaan. Tein kauniita kasoja, jonoja, kuvioita. Aina uudestaan ja uudestaan. Mummin nappipurkki oli pienen tytön silmissä uskomattoman hieno aarre. Ja mummin aarteet olivat kaikki käsieni ulottuvilla. Niihin sai koskea, niitä sai hipeltää. Mummi ymmärsi pienen tytön sielua.
Nappipurkki on nyt minun. Se on edelleen yhtä hieno kuin silloin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Se on hienompi. Avaan purkin ja suljen silmät ja nuuhkaisen. Tuoksuu lapsuudelta, mummilta. Tuoksuu pimeiltä talvi-illoilta, jolloin seinäkellon naksuttaessa purettiin mummin mustat nahkasohvat osiin ja möngittiin suureen majaan, jonne mummi antoi vilttejä ja kankaita ja tyynyjä, niin paljon kuin me lapset ikinä tarvittiinkaan. Tuoksuu kirkkailta kesäpäiviltä, jolloin juostiin ympyrää mummin suurella nurmikolla, ilman paitoja, alushoususillaan, juostiin ja tehtiin kuperkeikkoja ja kasteltiin toisemme puutarhaletkulla, kunnes mummi nappasi letkun ja kasteli meitä lisää ja kastui itsekin ja paimensi koko konkkaronkan syömään lettuja ja juomaan vadelmamehua.
Purkillinen nappeja on minun suurimpia aarteitani. Siinä on rakas mummini ja kaikki ne lapsuuden muistot, ne hyvät, joita haluan vaalia. Eilen siirtelin nappeja lattialla edestakaisin ja itkin pikkuisen. Itkin ikävääni. Itkin sitä, jos kaikki katkeaa tähän. Mutta vaikka katkeaisikin, minulla on kauniita muistoja sydämessäni. Ja minulla on purkillinen nappeja. Pienen tytön aarre. Ison tytön kultakimpale.
4 kommenttia:
Ihana <3 Minulla oli myös pienenä tuollainen nappipurkki minkä sain mummultani. Enää minulla ei ole kyllä haisuakaan missä tuo purkki on. Varmaan jossain vanhempieni tai mummulan varastossa. Pitääkin joskus mennä vähän penkomaan. Sitähän saattaisi löytää vaikka mitä aarteita.
Niinpä Maria. :) Tää purkki on yksi muisto mummilasta, sain sen omakseni, kun mummila purettiin. Vaikka mummi vielä onkin osittain tässä maailmassa, muistisairaus on vienyt hänestä jo niin paljon. Yritän vaalia parhaani mukaan niitä muistoja ajasta, jolloin sairaus ei vielä ollut muuttanut mummia. Pienet aarteet pitää sisällään niitä suuria. Mummi on jotenkin lähempänä, kun saan konkreettisesti koskettaa jotain, joka henkii meidän yhteisiä hetkiä. <3
Hei Ainu,
Sain kirjoituksesta inspiraation omaan blogikirjoitukseeni, jonka voit käydä lukemassa osoitteessa http://minnavi.blogspot.fi/2012/12/maailman-ihanin-mumma.html.
Kiitos, kun kirjoitat niin ihanasti!
Minna, kiitos paljon. :) Kivoja kuvia tuolla sun blogissa. Mukava kuulla, että olin inspiraatiosi, hih.
Lähetä kommentti