Ei tunnu joululta. Ei sitten yhtään. Tuntuu vain siltä, että paha mieli kiristää päätä ja vatsaa. Ehkä ensi jouluna.
Tai ehkä ensi jouluna olen töissä. Ja mikäpä siinä.
Jos ensi jouluna meillä on lapsi, on tapahtunut elämää suurempi ihme. Se kummittelee jossain taustalla, vaikka yritän sen kituvan olemassaolon kieltää. Sen mahdollisuus meille ei ole juuri minkään kokoinen. Ei ilman ulkopuolista apua.
Ehkä olisi helpompaa olla, jos sitä onnetonta mahdollisuutta ei olisi. Sitten olisi pakko katsoa silmästä silmään ja sanoa, että ei koskaan. Ehkä siitä toipuisi helpommin. Mutta silti en toivo sellaista, en tietenkään. Vielä jaksan kyllä.
Jaksan vielä vuoden. Ehkä en enempää. Sitten voin antaa itselleni luvan päästää irti.
Ensi jouluna ehkä päästän irti. Siihen asti puristan lujempaa, kaikilla voimillani. Mutta irroitettava minun on niin kauan kuin sitä voimaa on vielä jäljellä.
Aion hiihtää ja poltella kynttilöitä. Istua rauhassa aloillani ja hengittää. Olla olemassa. Etsiä sisäistä onneani. Rakastaa niitä ihmisiä, jotka minulle rakkaita ovat. Niistä rakennan oman jouluni. Toivotan teille kaikille myös mahdollisimman hyvää joulua.
8 kommenttia:
(Mahdollisimman) hyvää joulua myös sinulle Ainu!
Kaunista joulua kaikesta huolimatta <3 < Hetkessä eläminen tuntuu näin joulun alla vaikealta, kun ajatukset harhailee jo vuoden eteenpäin, seuraavaan jouluun. Mikä on tilanne silloin? Olenko silloin saavuttanut jotain, mistä nyt haaveilen? Toiset avaa lahjoja, minä olen ajatuksissani ihan jossain muualla.
Mahdollisimman hyvää joulua sinullekin Ainu, toivottavasti joulumieli tulee vastaan edes jossain vaiheessa <3
Luin koko blogisi, pikkuhiljaa, postaus kerrallaan. Kantoliinassa, sudämeni vieressä, tuhisee nyt lahjoista kallein, seitsemänviikkoinen tyttölapsi. Ehdimme häntä odottaa ja toivoa jonkin aikaa, sen verran kauan, että ehdin tuntea noita kuvaamiasi tunteita. Silti en voi edes kuvitella, miten rankkoja vaiheita olet käynyt läpi lapsettomuutesi taipaleella.
Olen lukenut blogiasi silloin, kun oma mieleni on maassa rinnalla raivoavan lapseni takia. Olen lukenut blogiasi näinä hetkinä, kun lapsi on vaipumassa uneen sylissäni ja näyttää maailman kauneimmalta. Olen pohtinut kirjoittamaasi silloin, kun äitinä oleminen on tuntunut yhtä aikaa elämäni vaikeimmalta ja ihanimmalta tehtävältä. Ajattelin ennen lasta, että jos joskus toiveeni toteutuu ja saan oman lapsen, en enää ikinä valita mistään. Ihan niin ei ole käynyt kuitenkaan :) Noina epätoivon hetkinä olen taas lukenut blogiasi, muistanut oman kipuni lapsen kaipuusta ja tajunnut, miten pienestä on kiinni, ettei meillä olisi lastamme.
Meitä kohtasi onni. Toivon sydämestäni, että teitäkin kohtaa. Blogisi on upea: osaat maalailla tuntemiasi tunteita niin hyvin, että tuntuu välillä kuin lukisin jonkun ammattikirjailijan romaania. Jatkathan kirjoittamista, jotta minäkin voin blogiisi aina tasaisin väliajoin palata.
Levollista joulunaikaa tässä ja nyt!
Toivottaa
Susa
Amalia <3
Esperanza, ei sitä vain voi koko aikaa elää hetkessä. Eikä ainakaan väkisin. Ja vaikka onkin kuinka kuluneesti tahansa sanottu, niin sanon silti, että toisaaltahan se on myös hyvä, ettei tiedä sitä kaikkea, mikä edessäpäin odottaa. Ehkä ne ajatukset harhailee muualle, ehkä osa haaveistakin toteutuu vielä. <3
Susa. Mä menin ihan mykäksi, kun luin mitä tänne olit kirjoittanut. Melkoisen tunneryöpyn sait täälläkin möyrimään. Itkeä tihrustin. Hymyilin. Merkitsee paljon, että kerroit tuon mulle. Mä olen tosi otettu. Toivotan sulle ja pienellesi ihanaa joulua. Toivottavasti se on kaikkea sitä, mitä olet odottanut ja enemmänkin. Varmasti on. Ehkä mäkin vielä pääsen elämään niitä ihania päiviä ja niitä muita. Ja jos en koskaan, niin tällaiset viestit tekee siitä elämästä ainakin hetkeksi helpompaa. <3
Niin armollinen ajatus tuo mahdollisimman hyvä joulu. Tai paras mahdollinen joulu. Mietin jopa, että viitsisinkö kirjoittaa facebookiin huomenna juuri noin. Kaikilla tuntuu (fb:n mukaan) olevan kaikin puolin ihannejoulu. Minä vaan odotan että tämä olisi ohi.
Mahdollisimman hyvää joulua.
Ja Kaipaava, kyllä sitä joulumieltä jostain saa kaivettua. Jonkunlaista. Ihan varmasti. <3
Anonyymi, tuotapa en ollutkaan ajatellut. Ehkä kirjoitan sen fb:henkin. En omassa elämässä haluaisi rakentaa kulissia. Yritän uskaltaa elää niin ilman kuin pystyn. Mahdollisimman hyvänä.
Kannatan ajatusta "mahdollisimman hyvän joulun" toivotuksista! :)
Ja olen myös varma siitä, että tässäkin maassa on suuri joukko ihmisiä, joissa joulu herättää vähintäänkin ristiriitaisia tunteita, syystä tai toisesta.
On niitä, jotka ovat hiljattain menettäneet jonkun rakkaan ihmisen ja niitä, jotka yhä odottavat sellaista ihmistä elämäänsä, lasta tai aikuista.
Joulun ei tarvitse olla täydellinen. Harvemmin se sitä onkaan, missään elämäntilanteessa. Paine täydellisyyteen tai edes mihinkään sitä lähtentelevään on siis turha. Uskon että hyvät hetket, pienet tai isot, tulevat sitä helpommin, mitä aidompina uskallamme antaa kaikenlaisten tunteiden tulla ja mennä...
Siispä: Mahdollisimman hyvää, aitoa ja ainutlaatuista joulua teille kaikille!
- Sara -
Lähetä kommentti