Olen elänyt monenlaisia jouluja. En usko kiillotettuun idylliin, enkä sellaista edes havittele. En kuvittele sen olevan oma toiveeni. En sellaisen joulun, josta lyödään kynttilänkatkuinen tunnelmakuva facebookkiin ja joku ympäripyöreä imelä teksti perään. Ei joulun tarvitse sellainen olla.
Päällisin puolin nyt on parempi kuin monesti ennen. Puitteet ovat ihan kunnossa. Ei mitään maatamullistavaa. Ei suuntaan tai toiseen. Leppoisaa.
Mutta tämä joulu on kuitenkin toisenlainen. Minä olen toisenlainen. Koko ajan, ihan koko ajan minä nielen itkua. Se hiljaisuus, joka sisimpääni tukahduttaa, se lyö korville ja lujaa. Se tyhjyys, joka syliäni kalvaa, ei ole kovertanut ikinä ennen niin syvältä ja niin ontoksi kuin tänä jouluna.
Olen vihannut koko maailmaa. Kaikkia muita, paitsi niitä, jotka kantavat jouluna painavammaksi käyvää taakkaa mukanaan. Olen vihannut ja kadehtinut jokaista jouluidyllissä elävää. Ihan tasapuolisesti.
Eikä se vihaaminen tee tästä helpompaa. Viha ja kateus vain tarraavat sydämeeni kiinni ja viiltelevät sen haavoja syvemmiksi, kipeämmiksi. Viha ja kateus tekevät oloni pahemmaksi. Mieluummin olisin ilman.
Minun olisi ihan hyvä olla. Elämäni on ihan kelvollista. En voi mitään sille, että tarvitsen enemmän. Vaikka yritän vaientaa sen tunteen, se muuttuu vain suuremmaksi, äänekkäämmäksi. Hetki hetkeltä oman lapsen ikävä on äskeistä suurempi. Hetki hetkeltä se tekee minusta enemmän jonkun toisen, itselleni vieraan. Vihaisemman, surullisemman, ryppyisemmän, kumaramman.
Jokainen ajatus eilen ja tänään on johtanut siihen, että olen tuntenut hukkuvani tähän tyhjyyteen, kaipuuseen siitä, jota ei ole. Haavat ovat käyneet kipeiksi, mutta tänä jouluna kipu on ollut terävämpää kuin koskaan aiemmin.
Juuri nyt tarvitsisin lohduttavaa syliä enemmän kuin milloinkaan. Tiedän, että parin päivän päästä nämä pahat tunteet helpottavat. Mutta nyt en teeskentele, ettei niitä olisi. Yritän kestää sen, että jouluna tämä vain on kipeämpää.
7 kommenttia:
Halaisin, jos pystyisin. <3
Tämä Joulu on ollut minulle myös erityisen raastava.
Haaveilija, koita jaksaa. Tulee uusia jouluja, parempia. <3
Minäkin odotan arjen armollisuutta. Minä luulen, että yksi tämän joulun vaikuksista ainakin itselleni oli facebook ja blogit, vaikka en blogeja aattona lukenutkaan. Mutta juuri ne kaikki ihanat kuvat, kodeista, lapsista. Kaikki hehkutus. Todellisuus kuitenkin lienee se, että muunlaisiakin tunteita tähänkin jouluun kuului, muillakin, mutta niitä vaan ei kuvattu eikä kuvailtu. Itse en edes kotini mitään jouluun viittavaa halunnut. En tiedä haluaisinko sittenkään, jos minulla lapsi olisi. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että joulu on ennenkaikkea lasten juhla.
Minullekin tämä joulu oli vaikea, vaikeampi kuin osasin odottaa. Ja vaikeaa oli yrittää olla iloinen ja piilottaa kyyneleet muilta :( Toivottavasti löysit lohduttavan sylin. Virtuaalihalaus täältä <3
Halaus <3
Hei, löysin blogisi vasta ja luin sen alusta asti tässä joulun aikana.
Lähetän sinulle paljon lämpimiä ajatuksia ja toivon, että seuraava joulusi on parempi, tavalla tai toisella. Toivon vielä enemmän, että jo kevät toisi tullessaan iloa, valoa ja onnenpilkahduksia. Eniten toivon, että ympärilläsi olisi ihmisiä, jotka ovat tukena matkallasi.
Anonyymi, tuo on varmasti juuri niin kuin sanoit, että toisenlaisia tunteita kuuluu kaikkien jouluihin. On vain tapana lyödä niitä "meidän söpö lapsi tässä tonttulakki päässä ihailee lahjoja" -kuvia ilmoille. Tai niihin tietystä syystä oma huomioni kiinnittyy. Ja jostain syystä katselen, vaikka en haluaisi. Parempia päiviä sulle joka tapauksessa jatkoon toivon!
Esperanza, halauksia sullekin. Toivottavasti oma olosi olisi myös jo helpompi.
Kaipaava, kiitos <3
Salla, mukava kun jätit viestiä lukemisestasi. Ja kiitos paremman seuraavan vuoden toivotuksista. Ihmisiä toki on ympärillä, jotka välittävät ja tukevat. Mutta en voi mitään sille, että välillä tuntuu siltä, ettei kukaan muu voi ymmärtää, miten kipeää lapsettomuus juuri nyt tekee.
Lähetä kommentti