Verta. Pieni verinen häivähdys, mutta verta se on yhtäkaikki.
Kipua. Polttavaa kipua alavatsallani. Täysin erilaista kuin punktiota edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan liittyvät kivut, joiden kanssa viime viikkoina olen elänyt.
Toivoa. Vähä vähältä yhä pienemmäksi sulavaa toivoa siitä, että haaveet voisivat muuttua todellisuudeksi.
5 kommenttia:
Älä vieläkään luovuta. Vertakin voi tulla ja silti olla se haluttu lopputulos. Näin kävi meillä. Vaikka meidän lopputuloksemme kuolikin kohtuun.
Mutta minä peukutan sulle loppuun asti!
Turnip
Turnip, omituinen yhteensattuma, kävin juuri äsken lukemassa blogiasi. Itkin puolestanne ja olen todella pahoillani kokemastanne.
Kiitos toivon valamisesta. Se lämmittää.
Itselläni tuli tuhrua ja oli menkkakipuja testaamisaikohin, ja itkin jo silmät päästäni epäonnistumista. Silti loppuun asti päästiin, eli siitä ei voi päätellä mitään. Tsemppihali!!! Parasta toivotaan <3
Voihan veri sentään :( Pysyn toivossa puolestanne edelleen, loppuun asti! <3
Ainakin on nyt helvetilliset kivut tuolla alavatsassa, säteilee selkään ja jalkoihin ihan toden teolla. Oisin ehkä kohta valmis kallistumaan sille kannalle, että tää ei oo ihan hirveen hyvä merkki. Mutta ootellaan nyt vielä pari päivää. <3
Lähetä kommentti