Viimeinen piikki on pistetty. Se käynnisti lähtölaskennan kohti punktiota. Tämä viimeinen pistos oli henkisesti kaikkein vaikein.
Valitsin kauneinta mahdollista musiikkia soimaan taustalle. Järjestelin neulat, ruiskun, desinfiointiaineen ja lääkeampullit riviin pöydän reunalle. Sytytin kaikki lamput palamaan ja sekoitin lääkkeen pistovalmiiksi.
Katsoin kelloa ja aloin vapista. Minua alkoi itkettää, kaikki viime aikoina sydämeeni pakkautunut tuska tuntui pyrkivän yhtäaikaa esiin kätköstään. Otin ruiskun käteeni ja tähtäsin vatsapoimuani neulalla.
Vasen käteni puristi liian kovaa, eikä oikea käteni totellut. Ikinä ei mikään pistäminen ole ollut näin vaikeaa. Kun lopulta sain neulan upotettua ihoni läpi, ei ruiskun mäntä liikahtanutkaan. Kädessäni ei ollut tarpeeksi voimaa painamaan lääkettä sisääni. Yritin tapella kohtaloani vastaan, käteni ei halunnut toimia.
Jotenkin sain taisteltua lääkkeen ihoni alle. Käteeni jäi tyhjä ruisku ja pikkuinen neula, ihooni kirvelevä punainen täplä. Olin tehnyt kaikkeni. Kaiken, mitä minulta pyydettiin. Nyt voin vain odottaa.
Minä pelkään.
5 kommenttia:
Sinä olet vahva ja rohkea! Kaiken kokemasi jälkeen pystyit tähän ja voit olla siitä ylpeä. Nyt tosiaan olet tehnyt kaiken voitavasi. Tiedän, että on maailman vaikeinta olla nyt levollisella mielellä ja varmasti pelottaa. Lähetän sinulle silti rauhoittavia ajatuksia ja toivon täällä kädet ristissä, että kaikki menee niin hyvin kuin voi vaan mennä. Olet tärkeä! <3
Tsemppiä tulevaan koitokseen! Toivon että kaikki sujuu mukavasti.
Lähetän kans sinulle kovasti voimia tulevaan! Toivottavasti kaikki menee hyvin! Pidän peukkuja :)
Paljon tsemppiä! Toivotaan parasta.
Rowan kiitos taas ihanista voimasanoista. :) Oot ollut paljon mun mielessä. <3
Belly, Maria ja Illusia, kiitos taustatuesta. Arvostan sitä paljon!
Lähetä kommentti