tiistai 11. syyskuuta 2012

Kohti uutta yritystä

Uusi ivf-yritys on alkanut. Olen syönyt jo kolmena aamuna lääkkeeni, Clomifenin. Lauantaina aloitan piikitykset, Gonal-f:ää ja Orgalutrania. Tavoitteena olisi, ettei tällä kertaa hyperstimulaatio tuhoaisi hoitoa ja toisaalta taas, että kehoni kehittäisi tarpeeksi munasoluja. Vaikuttaa melkoiselta hakuammunnalta, mutta muutakaan näissä tilanteissa ei oikein voida.

Olen saanut osakseni taas uskomattoman paljon tukea ja rakkautta ihmisiltä, jotka välittävät minusta enemmän kuin aina ymmärränkään. Eilen purskahdin itkuun ihan yhtäkkiä yllättäen. Puuhailin keittiössäni, hääräilin varsin arkisesti ruokapöydän ja hellan välissä voitelemassa paahtoleipää ja ajatukset viipyivät ihanissa ystävissäni, jotka toivovat minun kanssani, uskovat minun puolestani. Jostain sisimmästäni tulvahti uskomaton lämmin hellyyden aalto heitä kohtaan. Olen niin kiitollinen. Ja niin itkupilli.

En tiedä, kuvittelenko jo sivuoireita vai vaikuttaako lääkitys todellakin näin nopeasti, mutta viime yöni oli taas tutun hikinen ja nihkeä, heräsin useamman kerran kuumaan aaltoon ja litimärkään selkään ja tahmeisiin hiuksiin takertumassa ihooni. Pääni on myös kipeä. Lähes koko ajan. Ollut siirtolääkityksestä alkaen. Juuri nyt ei ole ja se tuntuu taivaalliselta.

Jännittää ja pelottaa. En tiedä, mitä uskallan itse toivoa tältä. Yritän ottaa vastaan päivän kerrallaan, mutta ei se oikein onnistu. Raskauteen asti en henno ajatella. En edes raskauden mahdollisuuteen. Ajatukset pysähtyvät punktioon, jäävät jumiin sen kuviteltuihin kauhuihin. Jos edes sinne asti päästäisiin tällä kertaa.

Äiti. Ensi kesänä saatan olla äiti. Ei, se on liian kaukainen ajatus. Raskaana. Loppuvuoden saatan olla raskaana. Ei, se tuntuu liian kummalliselta.

Minulle yritetään tehdä koeputkihedelmöityshoito. Se on todellista. Koeputkihedelmöityskokelas. Se minä olen juuri nyt.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä toinen. Piikitykset menossa ja tunteet on ailahtelevan toiveikkaat. Ja itkupilli täälläkin, viime viikolla tullut kylässäkin purskahdettua itkuun. Mutta niistä selvittiin onneksi kunnialla ja lämmöllä. Kun ihmiset tietää, ne ei pidä "hulluna".

Oikein paljon onnea matkaan sinulle Ainu!!

/Ulriikka

Ulla kirjoitti...

Ystävien olemassa olo ja tuki on kyllä korvaamatonta <3
Onnea, tsemppiä, voimia, sydän toivoa täynnä! <3

Gurkan kirjoitti...

Kyllä minullekin tuli Clomeista kuumia aaltoja jo toisena yönä. Ihan ärsyttävän selkeitä olivat!

tuuba kirjoitti...

Se että on koeputkihedelmöityshoidoissa, se jo tuntuu kummalta. Ja ihan vieraalta.
Saatikka se että olisi raskaana tai entäs äitinä.

Paljon jaksuja hoitoihin Ainu!

Maria kirjoitti...

Tsemppiä ja onnea mukaan uuteen yritykseen!

Jadekivi kirjoitti...

Onnea matkaan!

Mulla kokeillaan seuraavaksi tuollaista samanlaista stimulaatiota kuin sulla, jos nyt kolmanteen hoitoon lähdetään.

Mielenkiinnolla siis seuraan, miten se toimii. Meidän lääkäri puhui, että tuollaisessa hoitokierrossa on enemmän seurantaa (1-2 pv välein), kuin pelkässä pistoskierrossa, koska pistosten aloittamisen ajankohdan määrittäminen on kuulemma todella tarkkaa. Se vähän huolettaa mua, koska päivänkin viivästyminen voi vaikuttaa saaliiseen todella radikaalisti.

Mutta laadullisesti tällä tyylillä tulee kuulemma tosi hyviä soluja, vaikkei ehkä hirveän suurta määrää. Se lohduttaa kummasti :)

Ainu kirjoitti...

Ulriikka, onnea matkaan myös sulle, koko sydämestäni. Koita jaksaa piikit ja itkut ja epävarmuus ja muu moska, toivon että ne toisi tullessaan sulle myös sen kaikkein kaivatuimman. <3

Ulmai, ne ihmiset, jotka saavat olla sun ystäviäsi, ovat onnekkaita. Niin kovin paljon lämpöä susta tännekin asti välittyy. <3

Gurkan, juu, käytin näitä samoja clomeja viimeksi kolmen inseminaation yhteydessä ja kyllä hiki virtasi silloinkin, yhh.

Tuuba, nimenomaan tosi kummallista tämä on. Että elämä toi mukanaan tämmöisen vaiheen. Mutta toivottavasti tää tuo mukanaan myös jotain hyvää.

Maria, kiitos, kaikki tuki on tässä epävarmuudessa tosi tarpeen. :)

Jadekivi, tuo onkin uusi tieto tuo tiuhaan ultraaminen. Mä kun tosiaan menen vasta ensi maanantaina ekaan (!) ultraan. Syön viisi 50mg clomia ja lauantaina alan pistää gonalia, ilman siis mitään ennakkoultrausta. Hm. Toivottavasti tää vaan tarkoittaa sitä, että kun mun vaste on ollut niin raju aiemmin, niin pelkoa liian vähäisestä rakkuloitten kehittymisestä ei pitäisi olla näilläkään lääkityksillä. Eikä sitä, että mulle ei vaan ole tarjottu tarvittavia ultria. Mutta tosiaan lohduttaa tietää, että solut olisi näin hyvälaatuisia. Jotain hyvää tämän kaiken pelon keskellä. :)

A kirjoitti...

Sinulle on tunnustus blogissani :)