maanantai 17. syyskuuta 2012

Housunnapit

Ehkä tämä kroppa ei tosiaan halua itseensä mitään ylimääräistä. Vaste lääkkeille on ainakin kohdillaan.

Kävin ultrattavana ja rakkuloita näytti olevan ihan riittävästi tulossa jälleen. Tällä kertaa tosin kuulemma näyttää paremmalta kuin viimeksi ja mahdollisesti ensi viikolla päästään punktioonkin saakka. Ehkä.

En uskalla edes ajatella sitä. Pistän kiltisti lääkkeeni ja odotan kauhulla seuraavaa seurantaultraa. Vatsani on alkanut taas kasvaa. Housut ei mene enää kiinni. Toissapäivänä ei ollut vielä mitään ongelmaa, eilenkin vain puristi pikkuisen. Aivan kuin olisin syönyt vähän suuremman lounaan, ei sen kummempaa.

Tänään oli pakko avata housunnapit kesken koulupäivän. Yrittää olla niinkuin en olisikaan.

Eikä se välttämättä tarkoita mitään pahaa. Lääkärikin oli ihan tyytyväinen. Mutta niin viimeksikin kaikki oli aluksi hyvin. Avatut housunnapit saivat minut hermostumaan, pelkäämään.

Huomenna pukeudun mekkoon.

3 kommenttia:

Rowan kirjoitti...

Täällä jännään hengessä mukana. Toivottavasti nyt munasarjasi pitäisivät maltin mukana ja kaikki menisi hyvin! Uskon ja toivon, että menee. Onneksi lääkärisi oli tyytyväinen ja tilanne näyttää paremmalta kuin viimeksi. Nyt vaan kaikki usko, toivo ja luottamus peliin, vaikka se vaikeaa onkin, tiedän. Helppo on taas täällä toiselle sanoa. Mutta ainakin minä uskon ja luotan puolestasi! :)

Illusia kirjoitti...

Toivotaan kovasti, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Nyt sentään on tiedossa, että sinun munasarjasi vastaavat lääkkeeseen enemmänkin kuin olisi tarvetta. Ymmärrän kuitenkin pelkosi. Mekko auttaa fyysiseen oloon. Henkiseen oloon ei auta kuin aika.

Lämpimiä toiveita täältä!

Ainu kirjoitti...

Rowan, kiitos tuesta. Tuntuu vähän nyt itsestä siltä, että en oikein uskalla vielä ennen perjantaita heittäytyä ajattelemaan tulevaa, toivomaan tai luottamaan. Jos se toivo muuttuukin ihan holtittomaksi ja alan haaveilla liikaa, niin muserrun varmasti, jos hoito vaikka joudutaan keskeyttämään taas. Yritän pitää pään edes hieman kylmänä, ihana tietää, että sinäkin sitten mun puolesta toivot. :)

Illusia, tuo on kyllä toisaalta helpottavaa tietää, että nyt on hieman edellistä vakaammalla pohjalla lääkitys. Pian sen näkee, miten tässä edetään. Mutta vaikealta tuntuu tää epätietoisuus. Kiitos lämmöstä, kaikki tulee tarpeeseen.