Eilen lintu lensi ikkunaan. Pieni räjähdys ja harmaata untuvaa.
Hirveä hätä. Syntymättömiksi jääneet haavelapseni. Kohti kuolemaansa lentävä lintu. Vain ohut henkäys ja ne sekoittuivat yhdeksi ja samaksi, toisen elämä riippui toisesta, kaipuuni kietoutui lintuun. Lintu ei saa kuolla, sen on pakko elää. Mitä teen ilman lintua, miten voin edes hengittää? Hentoa harmaata untuvaa ikkunassa, kauan kaivattu lapseni, syntymätön.
Sydän takoen syöksyin ulos. Ei lintua. Siirsin varoen lehtiä ja kuolleita päivänkakkaroita. Ei lintua. Haroin paljain sormin kosteaa perennaa. Ei lintua.
Möykky sisälläni halkesi. Vyöryi tulikuumina kyyneleinä poskilleni. Ryöppysi ulos, salpasi hengitykseni. Jalat pettivät alta ja minä itkin. Syntymättömät lapseni, haaveeni.
Eilen lintu lensi ikkunaan. Minä itkin.
5 kommenttia:
Riipaisevaa <3
Halaus.
<3 Halaus sinnekin.
liinan kanssa samaa mieltä. Riipaiseva. Itselleni tuli vähän samanlaisia tuntemuksia kun yhtenä iltana lenkillä ollessani näin auton alle jääneen siilin. Se oli niin surkean näköinen ja vaan jätetty tuohon kävelytielle. Itku tuli kyllä siinä tilanteessa, kun jotenkin kaikki suru kulminoitui siihen hetkeen.
Niinpä Maria, joskus yllättävissä paikoissa nousee esiin todella vahvoja tunteita joistain sisuksista.
Hei!
Blogissani on sinulle tunnustus.
Lähetä kommentti