keskiviikko 1. elokuuta 2012

Hetki ennen kuin kerron

Jokainen eiliseksi vaihtuva päivä, jokainen menneisyyteen jäävä tunti, jokainen loppuun kulunut minuutti. Jokainen niistä on vienyt minua hivenen pidemmälle. Hetki hetkeltä olen saanut tuntea edes hippusen verran edellistä hetkeä enemmän jotain kutkuttavaa, jotain vatsanpohjaa kipristävää. Pienen palan saavuttamatonta onnea.

Olen toistellut itselleni, että enää en odota mitään. En toivo turhia. En pety enää koskaan. Pötypuhetta. Juuri nyt olen lähes raskaana, niin raskaana kuin vain voin haavemaailmassani olla. Koskaan en ole päässyt näin pitkälle. Siihen, että viikko sitten jotain olisi jo voinut tapahtua. Tai sitten eilen. Viimeistään eilen. Ihan varmasti viimeistään eilen.

En ole tehnyt raskaustestiä, oikeasti vielä ei kannattaisikaan. Mutta olen näyttänyt itselleni, että olen ollut väärässä. Että vaikka toivoa ei tuntuisi olevan jäljellä pisaran vertaa, pystyn silti ammentamaan sitä jostain sisimmästäni. Pystyn antamaan itselleni luvan kuiskata ääneen. Mitä jos sittenkin? Voisiko olla?

Kovin pitkälle en kuitenkaan uskalla haaveilla. En sen pidemmälle kuin siihen hetkeen, jolloin kävelisin mieheni luokse - ei, en minä kävelisi, minä juoksisin - juoksisin mukanani se yksi ainoa asia, jonka olen halunnut hänelle jo niin kauan kertoa. Sen pidemmälle en ole uskaltanut haaveitani päästää. Vain siihen hetkeen, joka on juuri ennen. Siihen hetkeen, kun juoksisin miestäni kohti, maailman kauneimmat sanat sylissäni, sanat valmiina ryöppyämään hänen sydäntänsä vasten.

Jo pelkkä unelma siitä hetkestä ennen kuin kerron, jo se yksin saa sieluni pakahtumaan. Miten en voi mitenkään enää uskaltaa piirtää piiruakaan pidemmälle näitä kauniita kuvia. En uskalla rakentaa liikaa, etten joudu kohta taas särkemään liikaa.

Nyt sallin itselleni haaveilun. Nyt minulla on hetki aikaa edes mahdollisuudelle olla raskaana. Mahdollisuus edes kuvitella mitään niin onnellista kuin se hetki voi olla, se hetki juuri ennen kuin minä kerron, ennen kuin sanon sen ensi kertaa ääneen, se hetki juuri ennen kuin mieheni kuulee.

Lapsettomuus muuttaa mittasuhteita. Juuri nyt se hetki on kaikkein onnellisinta, mitä voin tässä maailmassani kuvitella.

Vaikka eihän minulla ole edes mitään kerrottavaa. Ei vielä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Ainu <3 toivon koko sydämestäni että et putoa niin korkealta, kuin olemme kumpikin sen voineet vain sydämessämme kokea ja tuntea. Tämä blogisi, tämä on jotain niin sanoinkuvaamattoman samanlaista, mitä ikinä itse voin kokea.
Se riipaisu siitä onnesta ja hehkusta, mitä maailma muualla tuottaa, miten se voi olla niin tavoittamattomissa??
Nyt viimeksi viime viikolla turhauduin ja pakahduin, en voinut uskoa todeksi että joku voi sanoa niin! Iltasanomien lööpeissä Victoria Beckham kertoo, että he "yrittävät" vauvaa alkuun näin olympialaisten kunniaksi Lontoossa. Niinpä niin, yritystä.. Onhan sitä YRITETTY tässä itse kenelläkin missä milloinkin. Haaveita vain. Ja toisilla, niillä sitten on pokkaa sanoa, että nyt laitetaan pullat uuniin näin olympialaisten kunniaksi. Kappas kehveliä ja vielä onnistuttiinkin!
Huoh. Tulipas vuodatettua, mutta jos joku, niin meidän kokemuksemme tietävät mistä kirjoitin.
Paljon onnea matkaan ja toivotaan parasta! <3 Aurinkoista elokuuta!

-Nasu

Ulla kirjoitti...

Voi että mä toivon, toivon niin kovin, ettei sun tarvitse pettyä. Että sinulla olisi kerrottavaa! <3

Olinkin jo odotellut lisää kirjoituksia! *halaus*

Anonyymi kirjoitti...

Minä toivon totisesti että sinulla on kerrottavaa. Hitto soikoon, nyt saattaa olla sinulla nämä kärvistelyt takanapäin!! Voi miten toivonkaan että nyt on vihdoinkin pulla uunissa!!!

Kaikkea hyvää!

-s-

Ainu kirjoitti...

Hei Nasu, aurinkoista elokuuta sinullekin ja kiitos vuodatuksestasi. :) Tutulta kuulostaa nuo ajatuksesi "yrittämisestä", onhan se tietysti varmasti ihan hirmuisen hienoa ajoittaa lapsi saamaan alkunsa olympialaisista tai pariisinlomasta tai viisivuotishääpäivästä tai naapurin kissan ristiäisistä. Meille se on outo maailma ja ymmärrän niin kovin hyvin, mistä puhut. Parasta sinullekin jokatapauksessa. <3

Ulmai <3 kiva kuulla sinustakin täällä. Taitaa vaan olla niin, että mitään kerrottavaa ei vieläkään ole. Mutta kesä on silti ollut aika ihana. :)

S, kiitos sullekin puolestani toivomisessa. Valitettavasti ainut pulla uunissa tälläkin kertaa taisi olla vaan ihan konkreettinen tänään leipomani voisilmäpulla. Hah-haa. :) Kärvistely jatkuu. <3