Jonossa

Jonotin tänään puhelimessa tunnin päästäkseni kertomaan lapsettomuuspoliklinikalle, että ei, en ole raskaana. Että hoito ei onnistunut. Epäonnistui.

Epäonnistui puhelukin. Olin jonossa tunnin, ei vastattu. Jonotin myös eilen. Ei vastattu. Soitin minä myös toissapäivänä, mutta väärään kellonaikaan. Ei vastattu.

Jos haluaa pilata päivänsä, aika varma tapa on aloittaa se miettimällä sitä, miten ei tullut raskaaksi. Miettimällä sitä, että kyllähän minä jo ehdin toivoa ja odottaa, mutta ei nyt sitten kuitenkaan.

Yritän siis ajatella jotain muuta. Maassa on ohut lumikerros. On kaunista. Talvi tulee. Tulee joulu. Ja seuraava kevät. Tulevat kukin omalla vuorollaan, vuodesta toiseen. Niin se menee. Olenko ensi kesänä raskaana? Voinko pukea ylleni sen mekon, jonka ostin jo vuosia sitten? Ostin sen ihan varmuuden vuoksi. Sen mekon, johon mahdumme molemmat. Minä ja syntymätön lapseni.

Silloin olin vielä niin kovin nuori. Enhän minä voinut tietää.