Kun palasin kotiin reissun jälkeen, tunsin jotain uutta. Matkallani jatkuvan kaipauksen, toki. Sen, mitä tunnen aina.
Miten aidosti yllätyin, kun se kaipaus ei loppunutkaan kotiinpääsyyn. Siihen, että avaan oven ja toinen juoksee minua vastaan, hyppää syliin eikä halua päästää irti. Siihen, että saan puristaa rintaani vasten sitä, jota olen niin lujaa kaivannut.
Ei häntä voi puristaa rintaa vasten. Hänen ajattelemisensa puristaa minun rintaani. Mutta hän on vain unikuva, häilyvä haave. Kaipaukseni ei voi päättyä kotiinpaluuseen, jälleennäkemiseen.
Ei se tee kaipaamisesta yhtään sen vähemmän todellista. Ei yhtään. Mutta tämä kaipaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Se ei pääty, vaan se puristaa aina vain.
Ei ole ketään, jota kaivata. Ei ole ketään, joka juoksisi syliin. Ei ketään. Se kaikki on vain minun sydämessäni.
On ihana lähteä ja ihana tulla kotiin. Kotona odottaa yksi ihana. Enkä silti voi olla ajattelematta niitä toista, kolmatta ja neljättä, joista me yhdessä kerran haaveilimme.
Tuntuisi olevan ikuisuus siitä, kun ensimmäistä kertaa niistä puhuimme. Pienistä, jotka olisivat jonain päivänä tervetulleita luoksemme. Joita me rakastaisimme yhdessä ja erikseen. Meidän perheestämme, tulevaisuudesta. Siitä, mistä rakastuneet pariskunnat niin monesti toisilleen lepertelevät. Makaavat vierekkäin sängyllä, käsi kädessä. Hellyyttä tihkuvin katsein maalaavat eteensä niitä kaikkia pieniä haaveita, jotka kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat kaiken sen, mistä parisuhde voimaansa ammentaa.
Kerran mekin olimme sellainen pariskunta. Mutta ne haaveet eivät toteutuneet. Ne haaveet kiilasivat meidän väliimme kaipauksena.
Ei vain ole ketään, jota kaivata. Se on vain minun sydämessäni. Se on vain minun sydämeni.
Me olemme nyt toisenlainen pariskunta. Vain ne haaveet eivät toteutuneet. Ne haaveet liimasivat meidät yhteen kaipauksella.
8 kommenttia:
Toivon niin kovin teillekin sitä omaa pientä. Voimia ja jaksamista! Anna kaikkien tunteiden tulla, ole itsellesi armollinen muiden ihmisten suhteen.
Ajattelen sinua Ainu usein ja toivon kovasti voimia teille. Olen jo unohtanut mitkä teidän suunnitelmanne jatkon suhteen ovat, mutta toivottavasti jaksaisit vielä yrittää hoitoja. En voi sille mitään, että minulla on kovin vahva tunne siitä, että hoidot toisivat teille lapsen. Tiedän, etteivät nämä sanat lohduta, sillä enhän minä mikään selvännäkijä ole, mutta toivon, että saisin valettua sinuun toiveikkuutta. Haluan uskoa, että etiäiseni on oikeassa!
<3 Täälläkin toivotaan, uskotaan. Kyllä teille pieni vielä suodaan. Olet mielessä usein. *halaus*
Aivan ihanasti kirjotettu!
Samoja ajatuksia meilläkin.
Alkuun tuntui, että kaipaus,
molempien oma, erilainen
etäännytti meitä toisistamme.
Viilensi välejä ja piti meitä erillään.
Nyt tuntuu, että
se yhdessä koettu
antaa voimia meille.
Se on meidän kahden oma koettelemus,
joka ollaan kuitenkin yhdessä kestetty.
Me. Kaksi. Yhdessä vahvoja.
Toinen tuntuu niin rakkaalta.
Kaikesta huolimatta ja ehkä juurikin siitä syystä.
Usein luen tekstejäsi, tykkään!
Voimia teille. Kaikkeen. Ja iloa.
t. alle kolmekymppinen jo 6v pientä odotellut rouva
Voi että, itku tuli. Mä niin toivon, että joku päivä teitä vielä onnistaa.
Sydänjää, kiitos kun toivot. Itse en enää aina jaksa toivoa. Joskus huomaa toivovansa vain, että olisipa tämä kaikki jo ohi. Silloin on hyvä tietää, että joku toinen tekee sen, mun puolesta. Olkoonkin se ihan tuntematon ihminen, jossain. Kiitti.
Ja Myytti, samat sanat sulle myös. Meidän suunnitelma tosiaan on se, että jos saataisiin pakastimessa olevat alkiot joskus siirrettyä, mutta aikataulutkin vittuilee meille. Ei vain tunnu onnistuvan edes se. Ja silti. Meillä on pakastimessa kuusi alkiota. Kuusi. Kolme olkea. Se on paljon se.
Ulmai, oot ihana. <3 Halaus auttaa, olkoonkin se tällainen virtuaalinen.
6 vuotta odotellut rouva, kiitos tuosta tekstistäsi. Voimia teillekin ootteluun. Ja toiveita siitä, että vielä se odotus päättyy onneen. Aurinkoisia kevätpäiviä!
Anonyymi, kiitos. Kun toivot. Ja itket osan mun itkua pois. <3
Kaunis teksti. Koskettava kuvaus. Jään usein sanattomana hetkeen tekstisi lukemisen jälkeen. Liikutat meitä muita ja me haluaisimme sinulle juuri tuon haaveen toteutumisen. Toivottavasti voimme jotenkin tukea sinua tunnelmissasi ja arjessasi. Kovasti kovasti toivon toivon teille hyviä uutisia!!
Blueberry, juuri tuo, mitä tuohon mulle kirjoitit tukee. Merkitsee todella paljon kuulla jotain tuollaista. Se, että mun sydämestäni tänne raaputtama palanen pysäyttää sut siihen, on iso asia mulle. Ehkä siksi juuri kirjoitan näitä tänne, enkä pieneen mustakantiseen vihkoon jonnekin yöpöydän uumeniin. Kiitti, kun toivot. <3
Lähetä kommentti