En pysty ajattelemaan mitään muuta. Olen väsynyt, mutten saa aamuisin nukuttua. Keksin tekemistä, yritän tehdä töitäni, lukea, siivota, ommella. Mutta ajatus ei pysy kasassa. Kaikki palaa lopulta tähän yhteen ja samaan. Ivf.
Tänään alkoivat kivut. Siellä, missä kuvittelen oikean munasarjani sijaitsevan, siellä sykkii kipu. Se säteilee reittäni pitkin, tykyttää vioittuneessa polvinivelessäni, riipii alas säärtäni pitkin aina isovarpaan kärkeen asti. Sykkii, säteilee, tykyttää, riipii.
Ajatukset pyörivät vain yhdessä. Toivoisin, että tämä olisi jo ohi. Toisaalta tahtoisin pysäyttää ajan. Jäädä kiinni tähän hetkeen. Tähän hetkeen, jossa kaikki on vielä mahdollista.
Niin moni asia voi mennä pieleen. Niin moni on mennyt jo, tietämättänikin. Kroppani ei pidä siitä, mitä teen sille nyt. Ehkä olemme siis tasoissa, vihdoin. En minäkään pidä siitä, mitä kroppani on tehnyt minulle. Siitä, miten se on pettänyt minut siinä kaikkein tärkeimmässä.
Olisipa tämä jo ohi.
Ei. Viivytään tässä hetki. En ole ihan vielä valmis.
2 kommenttia:
Niinpä. Kunpa voisi jäädä tähän hetkeen.
Meillä on myös ensimmäinen IVF- kierros menossa ja pistän itseäni tänään kolmatta kertaa. Minua ei juuri nyt (vielä) satu mihinkään fyysisesti. Piikitysluvan jälkeenkin on ollut muutaman päivän henkinen suvanto kuukausien kiirastulen jälkeen.
Olen lukenut kirjoituksiasi siitä saakka, kun omat tutkimukset alkoivat (3/2012). Kirjoitat aivan mahtavasti. Kiitos ja kumarrus. Ja lämpimiä ajatuksia, voimaa ja rauhaa.
Kiitos anonyymi kommentoinnistasi. Toivotan onnea teille tähän jännittävään matkaan, paljon parempaa onnea kuin meillä on ollut. Toivottavasti ei sulla kovin kivuliaaksi tämä hoito menisikään.
Ja kiitos kauniista sanoistasi kirjoituksiani kohtaan. :) Tuntuu hyvältä kuulla tällaisia kommentteja.
Lähetä kommentti