Se oli sitten siinä. Tämä oli sitten tässä. Se siitä.
Hyperstimulaatio, ainakin neljäkymmentä munarakkulaa. Kenties parikymmentä päälle. Hoito täytyi keskeyttää välittömästi.
Minun ihana täydellinen kroppani vastasi pistämiini varovaisen pieniksi säädettyihin hormonimääriin ylireagoimalla. Villisti. Ilmankos olo alkoi käydä hieman kivuliaaksi.
Nyt olo on tyhjä. Munasarjat täydet. Ironista. Hah.
En jaksa enää.
15 kommenttia:
No voi perse, muuta en osaa sanoa :( ehkä tähän osataan ensi kerralla varautua sitten paremmin ja saat piikittää vähemmän hormonia itseesi, toisaaltahan se voi olla ihan hyväkin asia vaikka se nyt harmittaa?
Niinpä Vilkas. Toisaalta minua arveluttaa nämä hormonien kanssa sähläilyt jo lähtökohtaisestikin aika tavalla, että se kai on sentään hyvä, että ilmeisesti mun ei niitä tarvi mitättömiä määriä enempää ottaa. Mutta nyt on kyllä ihan muserrettu olo.
Ja voi perse on oikein hyvin sanottu. Kiitos.
Ui! Tuo määrä kuulostaa aika uskomattoman kivuliaalta! :/ Itselläni oli n. 20 rakkulaa ja jo silloin olo oli kohtalaisen tukala. :( Näitä huonoja uutisia on kyllä raastavaa lukea, sinulle jos kenelle olisin onnistumisen suonut.
Voi ei, onpa kurjaa! Paljon tsemppiä sulle! Toivottavasti niin fyysinen kuin henkinenkin kipu ja epämukavuus helpottavat nopeasti.
Ja perseensuti kanssa! Huh huh, en voi mitenkään kuvitella miltä tuntuu kantaa tuollaista määrää rakkuloita munasarjoissaan. Älytöntä.. Olen niin pahoillani teidän puolesta!
Voi ei! Tiedän tasan tarkkaan, miten musertavaa on saada tieto, että hoito täytyy keskeyttää. Minullehan kävi helmikuussa samalla tavalla. Ironista tässä vaan on se, että syy oli ihan päinvastainen, eli liian heikko vaste munasarjoissa.
Tiedän, että tällä hetkellä ei mitkään sanat auta, pettymys on valtava. Kuitenkin nyt täytyy muistaa se, että seuraavalla kerralla sitten tiedetään paremmin. Mutta älä ajattele vielä sitä, vaan keskity toipumiseen. Niin kehon kuin mielenkin on nyt levättävä ja rauhoituttava.
Voimahalaus, olet ajatuksissa! <3
Kiitos Kaipaava, Illusia, Junna ja Rowan teille myötäelämisestä. Olo on tosiaan fyysisesti jokseekin tukala, mutta henkisesti jotain ihan muuta. :(
Rowan nyt pystyn ehkä jotenkin kuvittelemaan, miltä sinusta on täytynyt keväällä tuntua sen pakastus-vastoinkäymisen kohdalla. Ensin tämmöinen ja sitten perään vielä jotain niin ikävää.
Syksyyn on pitkä aika. Halaukset teille kaikille vielä kiitokseksi tuesta. Nyt sitä tosiaan tarvitsen.
Voi ei, olen pahoillani. Jaksamista sinne :/ <3
Ei v*ttu! Minäkin olen suunnattoman pahoillani. Hoidon keskeytyminen on jo itsessään ihan hanurista, mutta jos vielä kipuja ja huoli mahdollisesti myös omasta terveydestä siihen päälle niin ei varmasti ole hyvä fiilis.
Oliko sulla nyt eri pistoslääke käytössä, kun noin yllättäen kasvoikin liikaa rakkuloita?
Voi helvetti sentään! Tuntuu tosi kohtuuttomalta. Voimia.
Karoliina, kiitos. Yritän jaksella. Nyt aika huonosti, mutta pikkuhiljaa varmasti taas tästä pääsen jaloilleni. <3
Ja kiitos anonyymi myötäkiroilusta.
Ja kiitos Jadekivi. On vielä vähän pöllähtänyt olo siitä, että mitä ihmettä oikein tapahtui. Enkä mä osannut siellä mitään taaskaan kysellä lääkärin luona. Mulla tosiaan aikasemmin on ollut clomit käytössä, nyt pistettiin Gonal-f:ää ekaa kertaa, 125 yksikön annoksella eli aika pienellä lähdettiin. Mutta sekin oli sitten liikaa.
Pakko kai tähän on itekin vielä kiroilla, että vittujen kevät ja helvetti saatana. Että siinä teille rakkaat munarakkulani!
Voi Ainu, olen hirvittävän pahoillani :( *halaus*
Ja kiroile ja mylvi oikein sydämesi kyllyydestä, teen saman puolestasi! Tsemppiä <3
Justiina, kiitos. Tuo merkitsee minulle niin paljon. <3 Hirveän pahalta tuntuu. Halaus!
Voi perkeles!Ei kai tässä mitään voi sanoa mikä lohduttais tai auttais, mutta toivotaan että seuraavaan hoitoon saadaan annos oikeaksi!
Kiitos Nappi, ei näissä tilanteissa tarvi oikeita sanoja löytääkään. Se, että tiedän, että mun puolella seisoo niin moni tässä, se on jo enemmän kuin olisin osannut toivoakaan.
Lähetä kommentti