perjantai 4. toukokuuta 2012

Ei halua vaan kaipausta

Tämä lapsenkaipuu ei ole sitä, että haluan jotain kovasti, mutta en saa. Ei sitä, että haluan jotain kaikkein eniten ja petyn, kun en saa haluamaani. Ei sitä, että haluan, en saa ja petyn.

Tämä on syvempää. Kaipuu. Sydäntä syvältä polttava kaipuu. Tunne siitä, miten kaikkein tärkein puuttuu. Se, jonka kuuluisi olla tässä näin, se puuttuu. Että maailmassa on tapahtunut kauhea virhe. Että jotain on mennyt hirvittävällä tavalla pieleen. Kaipaus.

Se tunne, että tämä on väärin. Että elämä on väärin. Että jotain kuuluisi olla tässä näin. Se, miten ikävöin häntä kuin ihmistä, jonka olen saanut luokseni ja menettänyt. Vaikkei häntä ole koskaan vielä ollutkaan, hän on minulle niin todellinen jo nyt, juuri nyt.

En minä vain halua häntä kovasti. Minä ikävöin häntä niin, että se tuottaa fyysistä kipua, joka lävistää sydämeni, korventaa poltteena rintaani. Minä kaipaan häntä niin että minuun oikeasti sattuu. En halua vaan kaipaan.

Jotain puuttuu. Joku puuttuu. Hän puuttuu.

Hänen paikkansa olisi luonani, tiedän sen. Minun sylissäni on tilaa hänelle. Minun sydämessäni on paikka hänelle. Pelkään, että olen menettänyt hänet iäksi ja kaipaan häntä niin paljon. Hän kuuluisi syliini, elämääni. Juuri nyt hän elää vain kaipuuni voimalla. Vain kaipuuni tekee hänestä todellisen.

Kaipaan häntä niin, että välillä en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Kaipaus kulkee mukanani pidäteltyinä kyyneleinä, tukahdutettuna tuskan huutona. Kaipaus on koko ajan läsnä. Koko ajan. Kaikki mitä teen, teen hän mielessäni. Minne ikinä menenkin, menen hän sydämessäni.

Ei. Ei tämä ole haluamista. Tämä on kaipausta.

Ei. En minä halua häntä. Minä kaipaan häntä.

14 kommenttia:

Odotellen kirjoitti...

Miten kauniisti kirjoitettu. Vaikka aihe ei niin kaunis olekaan. Toivon todella parempaa käännettä Sinulle.

Ainu kirjoitti...

Paljon kiitoksia Odotellen. Toivotaan parempaa meille kaikille. :)

Rowan kirjoitti...

Ainu, puit taas niin hyvin sanoiksi sen, mitä minäkin tunnen. Aivan loistava teksti kaipauksesta. Tämä kaipaus on sellaista laatua, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun. Eikä sitä voi käsittää, jos ei itse ole sitä kokenut. Kiitos tästä. Aion linkittää tämän postauksesi omaan tekstiini, jos ei haittaa. <3

Voimahaleja kaipauksen keskellä!

Ainu kirjoitti...

Rowan, voi että. <3 Kyynel tuli silmään kauniista sanoistasi (tosin viimeaikoina olen tainnut muutenkin kyynelehtiä ihan tarpeeksi paljon ja silmät päästäni, mutta tämä kyynel oli erilainen, sellainen onnellinen). Kirjoitan tämän kaiken ihan suoraan omasta sydämestäni ja minulle merkitsee paljon, jos joku joka näitä lukee tuntee saavansa tästä itselleen jotain.

Ja kiitos, että koit tämän linkityksen arvoiseksi. Olen otettu.

Otan ison rutistuksen voimahalauksestasi vastaan ja samaa sinulle takaisin!

Heli kirjoitti...

Sinusta tulisi loistava äiti, olen aivan varma siitä vaikken tunnekaan kuin näiden kirjoitustesi kautta. Sydämestäni toivon, että suurin toiveesi toteutuu.

Ainu kirjoitti...

Tuo on Heli kovin kauniisti sanottu, kiitos. Tavallaanhan sinä tunnetkin minua ainakin jonkun verran, jos näitä kirjoituksiani olet lukenut. Mutta kiitos. :)

Tädyke kirjoitti...

Voi ei taas, miten hienosti kirjoitettu, henkilökohtaisesti... Ja kuitenkin asiasta, josta toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kirjoittaa.

Etenkin noi sun kokemukset vauvakeskusteluista koskettaa kovasti. Yleensä, kun joku puhuu lapsista, jopa usein vaan kun joku tuttu puhuu omista pienistä lapsistaan, mun mahaa kirpasee ja välähtää sellanen parin sekunnin todella kuvottava olo. Ja jos yhtään vihjaan ajatuksistani ja lapsettomuuspeloistani, tulee tätä "kyllä se siitä vielä, älä stressaa..."-kommenttia. Muutaman lapsen äitinä on niin helppo käskeä toista olemaan stressaamatta asiasta, joka ei voi itseä ikinä henkilökohtaisesti koskettaa...

Ohoh. Tulipa taas avauduttua. Hyvä kai se on joskus tehdä sitäkin. Kiitos sulle blogistasi ja teksteistäsi. Toivon todella, että saan joskus lopettaa katkerana myös sinun blogisi seuraamisen, kun kaiken tämän jälkeen lopulta onnenne kääntyy! Tai ei, toki toivon samaa itsellenikin. Voimia.

Ainu kirjoitti...

Kiitos Tädyke, kun luet blogiani. Ja kiitos kommentistasi. :)

Jotkut vauva/ lapsi/ lapsettomuuskeskustelut vaan tuntuvat olevan vähän liikaa. Ei minulle kukaan pahalla ole koskaan sanonut, mutta silloin kun tunteet ovat jo valmiiksi tavallista enemmän pinnassa, ei oikein kestä mitään. Valmiiksi paha mieli, ulkopuolisuuden tunne, toisten ajattelemattomuus ja tietämättömyys ovat aika musertava yhdistelmä. Tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat tuolla kuvottavalla ololla.

Ja avautuminen tekee hyvää! Toivon sinullekin onnellisia tuulia tulevaisuuteesi. Kuten olen tainnut jo monta kertaa sanoa, toivon niitä meille jokaiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjotus <3 mä en osaa pukea tuntemuksia kovinkaan hyvin sanoiksi, mutta musta tuntuu hyvin hyvin pitkälle samalta! :,(

Ainu kirjoitti...

Voi kiitos. <3 Koita jaksaa näiden tunteiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus. Samoissa fiiliksissä olen vauvankaipuussa, ehkä vielä enemmän toi teksti vois olla mun suusta kirjoitettuna pojalleni, jolle oon erinäisistä tapahtumista johtuen nyt etä-äiti. Kaipaus on juuri sellaista kuin kuvailit....

<3 Revontuli

http://pitkaonaika.blogspot.fi
http://onnellinennyt.blogspot.fi

Ainu kirjoitti...

Hei Revontuli! Voi kiitos kommentistasi. Käyn tutkimassa linkkejäsi pikapuoliin ajan kanssa, kiitos niistäkin. <3

Blueberry kirjoitti...

Hei Ainu, muistin tämän vanhan tekstisi ja kysyisin Rowanin lailla, saanko kopioida tekstisi linkin kera sivulleni, johon olen alkanut kerätä minua voimakkaasti liikuttaneita tekstejä?

JOs haluat, voin laittaa vain pelkän linkinkin, mutta mielelläni laittaisin tekstin näkyviin nimimerkilläsi ja linkillä.

Ihanaa, että nyt tilanteesi on jo toinen : )

Ainu kirjoitti...

Voi Blueberry, tottakai saat laittaa ja kopioida. Olen todella otettu, että haluat tehdä niin.