Kevät

Aurinko paistaa taas ja mielikin on parempi.

Nousin aamulla hyvissä ajoin, ennen kuutta, nousin katselemaan auringon heräämistä. Meillä on kaunis näköala, en väsy tuijottamaan ikkunasta ulos. Odotan sitä päivää, kun pihan lehmusvanhukset alkavat vihertää. Kun luonto on räjähtämäisillään kirkkaanvihreään kevääseen.

Hain kellarista multaa ja kukkaruukkuja. Istutan yrttejä ikkunalaudalle. Kävimme saksimassa maljakkoon koivunoksia. Silmut pullottavat jo ja ihan pian saan pieniä vihreitä lehtiä ihailtavakseni. Mieheni lähti työmatkalle, palaa huomenna, kun minä olen poissa. Näemme sitten myöhemmin. Olisipa hän täällä, juuri nyt kanssani. Kuuntelemassa, miten viereisen kirkon kellot ovat kalisseet pitkin päivää. Rakastan niiden ääntä, vaikka itse kirkko ei minulle mitään uskonnollista merkitsekään. Kellojen kuminaan en väsy varmaan koskaan.

Ikävöin. Sydämessä on iso haikeus. En malttaisi odottaa toukokuuta. En uskalla luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, mutta haluan kuitenkin käydä sen läpi. Välillä ajattelen, että tämä on ihan turhaa, että en voi toivoa mitään, että epäonnistuminen on niin paljon todennäköisempää. Niinhän se on. Suojelenko vain itseäni? Toivonko oikeasti salaa sittenkin? En kai muuten lähtisi tähän pyöritykseen mukaan. Eihän tässä olisi mitään järkeä ilman toivoa.

Tämä päiväkin olisi kovin erilainen, jos kaivattu lapseni olisi luonani. Nyt on niin hiljaista. Hiljaisuus alleviivaa minun yksinäisyyttäni, minun ikävääni. Joskus on toki hyvä olla yksin, mutta luopuisin siitä niin mielelläni. Olen nähnyt jo sen, katsonut tarpeekseni hiljaisia päiviä. Luopuisin niistä jokaisesta empimättä. Kun omaa rauhaa on liikaa, se lakkaa olemasta ylellisyyttä. Se taipuu ja muuttuu vain yksinäisyydeksi. Silkkaa yksinäisyyttä. Voin tuntea hiljaisuuden ihollani. Tahtoisin antaa sen mennä.

Huomenna alkaa uusi työ, uudessa paikassa. En ole aivan toipunut vielä edellisestäkään. Olen hirveän väsynyt, mutta mieli on kuitenkin parempi. Se on tärkeintä nyt.

Ilmassa tuoksuu kevät. Mieleni on levoton ja haikea. Ilmassa tuoksuu jokin uusi. Ehkä tänä keväänä kaikki muuttuu.

Kyllä minä sittenkin toivon. Se on tämä kevät. Ehkä se muuttaa suunnan. Uusi elämä syntyy, jossain, jollekin. Ehkä myös meille. Ehkä jonakin päivänä. Ehkä.