keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Haaveistani siivet

Ajatukset alkanutta hoitoa kohtaan ovat ihmeen luottavaisia. Se, miten monenlaisia vastoinkäymisiä hoitojen varrelle on sattunut, on väkisin muokannut omaa asennettanikin. Välillä en yksinkertaisesti ole jaksanut tuntea minkäänlaista toiveikkuutta hoitojen suhteen. Olen vain tuskaillut, että olisivatpa pian ohi, kaikki. Saisi tämän edes johonkin päätökseen ja pystyisi ehkä jonain päivänä taas hengittämään vapaammin.

Niistä ajatuksistani en suostu ottamaan paineita. En usko siihen, että positiivisella mielellä tehdään ihmeitä. Uskon, että antamalla tunteiden ja ajatusten tulla sellaisina kuin ne ovat teen palveluksen itselleni. Vähä vähältä pystyn ehkä käsittelemään niitä kipeimpiä ja mustimpiakin pisteitä. Siten ehkä ne lopulta hellittävät. Muuttuvat osaksi omaa elämää, muistoiksi. Välillä niihin varmasti sattuu, mutta ne eivät enää tulehtuneina vuoda pahaa oloa kaiken tielleen sattuvan ylle.

Olen vannonut itselleni ja koko maailmalle, että uskon vasta kun näen. Vasta silloin, kun näen kuvaruudulla sen valkoisen tuikahduksen, jota kerran olen saanut katsoa, vasta silloin uskon, että vihdoin hoidot ovat edenneet, vihdoin todellakin on päästy alkionsiirtoon saakka.

Nuo vannomiset nakkaan roskakoriin. Juuri nyt oma olo on niin luottavaisen toiveikas, että heittäydyn sen varaan koko painollani. Annan tunteeni kantaa minua, keinuttaa sylissään näiden epävarmojen hetkien yli. Hoidot jatkuvat. Asiat etenevät. Kohta pieni tähdenlento vilkuttaa minulle kuvaruudulta. Saa sydämeni sulamaan rakkaudesta. Saa minut rakentamaan haaveistani siivet, levittämään ne auki ja hyppäämään niiden varaan. Saa voimallaan hennot siipeni kantamaan. Saa vapautuneen, pidäkkeettömän hymyn palaamaan elämääni, minuun.

Uskon, että minulla on mahdollisuus olla raskaana kuukauden kuluttua. Että se on ihan todellista minulle juuri nyt. Minun siipeni kantavat sittenkin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, näin sen pitää mennä. Puhallan virtuaalisesti vielä vähän lisää kevyttä voimaa näiden siipien alle ja valoa siihen suuntaan johon olet menossa. Luota vaan.

Riitta

Ainu kirjoitti...

Voi Riitta. Se on juuri tuota se voima, joka auttaa siivet nostamaan ilmaan. Tuo voima, jota toiset puhaltaa kohti. Ilman sitä vastus olisi varmasti liian raskas, yksin pyristellä. Luotan. :)

L kirjoitti...

Minulle hoitava lääkäri sanoi aikoinaan niin ihanan vapauttavasti "stressi tai stressamattomuus ei tee ketään raskaaksi tai raskautumista ehkäise. Vapauta itsesi siitä piinasta samantien" Hän siis oli Felicitaksessa tämä pisimpään koeputkihoitoja tehnyt mies - nimeä en muista. Jatkoi vielä selitystään tyyliin "Mieli on mahtava, mutta et sinä pysty ajatuksillasi/tunteillasi raskautta ehkäisemään" Minulle tuo lause oli kuin murhasta vapauttava tuomio.

Mä toivon. Toivon todella kovasti, että onnistutte.

Ainu kirjoitti...

Kiitti L kun jaoit tuon kanssani. Aidosti lohdullisesti sanottu tuolta lääkäriltä.